Referee-artikkeli  

1. Aluksi

Vastuullinen sijoittaminen on viime vuosina noussut tärkeäksi teemaksi rahoitusmarkkinoilla osana ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Vastuullisella sijoittamisella on vakiintuneesti katsottu tarkoitettavan sellaista sijoittamista, jossa otetaan huomioon ympäristöön (environment), sosiaaliseen vastuuseen (social) ja hyvään hallintoon (governance) liittyvät eli niin kutsutut ESG- tai vastuullisuusseikat.[1] Kestävän ja vastuullisen rahoituksen markkinat ovat kasvamassa. Tutkimusten perusteella on myös ainakin jossain määrin havaittavissa, että vastuulliset sijoituskohteet tuottavat paremmin pitkällä aikavälillä.[2] Vastuullisesta sijoittamisesta uutisoidaan paljon ja siihen kannustetaan niin ammattimaisia kuin yksityissijoittajiakin. Vastuullinen sijoittaminen myös kiinnostaa laajasti. Esimerkiksi Pörssisäätiön ja Suomen Osakesäästäjien keväällä 2019 teettämän tutkimuksen mukaan yhteensä 57 prosentilla yksityissijoittajista vastuullisuusnäkökulma vaikuttaa sijoituspäätöksiin.[3] Silvolan, Vähämaan ja Buchananin tekemän tutkimuksen alustavien tutkimustulosten mukaan tutkimukseen vastanneista yksityissijoittajista 60 prosenttia ilmoitti huomioivansa ESG-tietoja sijoituspäätöksiä tehdessään. Vastaajat arvioivat, että vastaushetkellä 45 prosenttia heidän sijoitusportfolioistaan oli sijoitettuna vastuullisesti ja he odottivat vastuullisten sijoitusten osuuden kasvavan 57 prosenttiin seuraavan viiden vuoden kuluessa.[4] Toisaalta myös vastakkaisia tuloksia ESG-seikkojen vaikutuksesta sijoittajien päätöksentekoon on havaittu.[5] Finanssiala ry:n keväällä 2021 teettämässä säästämistä, luotonkäyttöä ja maksutapoja koskevassa tutkimuksessa 30 prosenttia vastaajista katsoi, että eettisyys/vastuullisuus vaikuttaa paljon sijoituskohteen valintaan. Vastaajista 47 prosenttia katsoi, että eettisyys/vastuullisuus vaikuttaa jonkin verran päätöksentekoon. Vastaavasti vuoden 2021 selvityksessä 28 prosenttia vastaajista katsoi, että ekologisuus vaikuttaa paljon sijoituskohteen valintaan. Vastaajista 49 prosenttia kertoi ekologisuuden vaikuttavan jonkin verran kohteen valintaan.[6] Näkemyksissä ei ole tapahtunut merkittäviä eroja aikavälillä 2015–2021.[7]

Vastuullisen sijoittamisen suosion kasvamisen myötä myös vastuullisen sijoittajan käsite on tullut yhä yleisemmäksi.[8] Vastuullisella sijoittajalla viitataan perinteisesti sijoittajaan, joka ottaa huomioon ESG-seikkoja sekä analysoi näihin seikkoihin liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Vastuullinen sijoittaja pyrkii saamaan sijoittamalleen pääomalle hyvän tuoton, mutta haluaa lisäksi[9] huomioida vastuullisuusnäkökulman sijoituspäätöksiä tehdessään.[10]

Myös Euroopan unionissa (EU) on otettu vastuullinen sijoittaminen unionin agendalle.[11] Taustalla on Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen syyskuussa 2015 hyväksymä kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030,[12] jonka EU on sitoutunut panemaan täytäntöön. Tähän perustuen Euroopan komissio (komissio) julkaisi joulukuussa 2019 tiedonantonsa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”.[13] Vastuullisen sijoittamisen edistäminen liittyy puolestaan vuonna 2018 annettuun komission kestävän rahoituksen toimintasuunnitelmaan.[14] Unionissa on ehdotettu myös erityistä ilmastolakia.[15] Tällä hetkellä Euroopan unionissa valmistellaan runsaasti vastuulliseen sijoittamiseen liittyvää lainsäädäntöä. Jonkin verran sääntelyä on jo annettu. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2088 kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla (jäljempänä tiedonantoasetus) julkaistiin 9.2.2019 Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852 kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (jäljempänä taksonomia-asetus) puolestaan julkaistiin 22.6.2020 EU:n virallisessa lehdessä. Huhtikuussa 2021 annettiin joukko komission ehdotuksia muun muassa erilaisiksi delegoiduiksi asetuksiksi täydentämään edellä mainittuja asetuksia.[16]

Euroopan unionissa vastuulliseen sijoittamiseen ohjataan sekä institutionaalisia sijoittajia[17] että yksityissijoittajia[18].[19] Merkittävä yksityissijoittajien vastuullista sijoittamista koskeva muutos on se, että komission ehdotusten mukaan sijoituspalveluiden tarjoajien ja sijoitusvakuutusten tarjoajien olisi vastaisuudessa tuotava kestävyysnäkökulmat asiakkaille tarjoamaansa sijoitusneuvontaan. Tähän liittyen komissio on huhtikuussa 2021 antanut ehdotuksensa siitä, miten sijoituspalveluyritysten[20] ja sijoitusvakuutusten tarjoajien[21] pitäisi ottaa kestävän kehityksen näkökohdat huomioon antaessaan sijoitusneuvontaa tai tarjotessa omaisuudenhoitopalvelua taikka tarjotessaan sijoitusvakuutuksia asiakkailleen.[22] Näihin kuuluvat muutetut delegoidut säädökset rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (MiFID II)[23] ja vakuutusten tarjoamisesta annetun direktiivin (IDD)[24] nojalla. Komission antamia delegoituja asetuksia ei ole vielä tätä kirjoittaessa hyväksytty (4.7.2021). Ehdotusten sisältöön palataan jäljempänä tarkemmin.

Tässä artikkelissa selvitetään sitä, miten EU:n suunnittelemat vastuullisen sijoittamisen edistämiskeinot suhtautuvat sijoittajansuojaan tarjottaessa yksityissijoittajille sijoitusneuvontaa tai sijoitusvakuutuksia. Vaikka vastuullisen sijoittamisen arviointi institutionaalisten sijoittajien osalta olisi myös mielenkiintoista ja erittäin perusteltua, artikkeli on rajattu koskemaan vain yksityissijoittajia. Selvää kuitenkin on, että sijoitusten vastuullisuusseikoilla on suuri merkitys myös institutionaalisten sijoittajien kohdalla.

Sijoittajansuojan osa-alueina artikkelissa tarkastellaan erityisesti sijoittajan materiaalista suojaa, jota toteutetaan tuotteen tarjoajan menettelytapavelvollisuuksien, kuten selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden avulla. Mielenkiinnon kohteena on ensinnäkin se, mitä velvollisuuksia unionin vastuullisuussääntely asettaa sijoitustuotteen tarjoajille näiden antaessa sijoitusneuvontaa tai tarjottaessa sijoitusvakuutuksia. Sijoituspalvelutilanteisiin liittyy paljon ongelmakohtia muun muassa tuotteen tarjoajan selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden toteuttamisen näkökulmasta, ja selvää on, että ESG-seikkojen tuominen selonotto- ja tiedonantovelvollisuuden piiriin lisää muun muassa sijoittajille annettavan informaation määrää. Vaarana tällöin on, että sijoitustuotteen muut ominaisuudet jäävät vähäisemmälle huomiolle. ESG-seikkoja koskevat tiedot ja luvut voivat olla myös etenkin aloittelevalle sijoittajalle haastavia ymmärtää. Lisäksi artikkelissa paneudutaan siihen, millaisia suojakeinoja sijoittajalla on, jos tuotteen tarjoaja antaa ESG-seikoista esimerkiksi väärää tai harhaanjohtavaa tietoa. Onko sijoittajalla tällaisessa tilanteessa mahdollisuus vahingonkorvaukseen ja jos on, miten se määritellään? Vahingonkorvauksen osalta painopiste artikkelissa on vahingonkorvauksen normipohjassa ja vahingon aiheutumisessa.[25]

Artikkelissa tarkastellaan sekä sijoitusneuvontatilanteita että sijoitussidonnaisten vakuutustuotteiden[26] (jäljempänä myös sijoitusvakuutus)[27] tarjoamista. Artikkelin rajatun pituuden vuoksi artikkelissa ei tarkastella yleisesti sijoitustuotteiden tarjoajien[28] menettelytapavelvollisuuksia, vaan tarkastelu keskitetään menettelytapavelvollisuuksien osalta vastuullisuusseikkoihin. Tarkastelu rajataan yksityissijoittajiin, jolla tarkoitetaan käytännössä yksityishenkilönä toimivaan ei-ammattimaiseen asiakkaaseen.[29] On huomattava, että artikkeli perustuu osittain sellaiseen EU-sääntelyyn, jota ei ole vielä virallisesti hyväksytty. Lisäksi artikkelissa läpikäytävien asetusten nojalla tullaan antamaan tulevaisuudessa alemman asteista sääntelyä. Tämän vuoksi artikkelissa ei voida tehdä varmoja tulkintakannanottoja annettavasta sääntelystä.

2. Vastuullisuussääntelyn tausta ja tarkoitus

Vastuullisen sijoittamisen edistäminen liittyy EU:ssa useaan eri osa-alueeseen, joista yksi on sijoittajien ohjaaminen vastuullisempien sijoitusten pariin. Vastuullinen sijoittaminen halutaan saattaa tiiviimmin sekä institutionaalisten että yksityissijoittajien agendalle. On arvioitu, että esimerkiksi finanssialan toimijat (pankit, vakuutusyhtiöt, sijoituspalveluyritykset, sijoitusrahastot) voivat olla merkittäviä tekijöitä vastuullisen sijoittamisen edistämisessä ja sitä kautta ilmastonmuutoksen torjumisessa. Institutionaalisten sijoittajien on jatkossa huomioitava vastuullisuusnäkökulmia entistä enemmän sijoitustoiminnassaan. Esimerkiksi Suomessa finanssiala edunvalvontajärjestö Finanssiala ry on antanut kestävän kehityksen sitoumuksia.[30] Myös Suomen Finanssivalvonta on kirjannut vuosien 2020–2022 strategiaansa yhdeksi valvonnan painopisteeksi ilmastonmuutoksen vaikutukset ja riskit finanssisektorille.[31]

Kuten edellä on jo todettu, vastuullisella sijoittamisella on vakiintuneesti katsottu tarkoitettavan sellaista sijoittamista, jossa otetaan huomioon ympäristöön, sosiaaliseen vastuuseen ja hyvään hallintoon liittyvät näkökohdat eli niin kutsutut vastuullisuusseikat.[32] Ympäristö-kategorian seikat liittyvät usein ilmastonmuutoksen torjuntaan ja laajemmin ympäristönsuojeluun, sosiaalisen vastuun seikat esimerkiksi ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden huomioimiseen ja hyvään hallinnon kategoriaan puolestaan hallinnolliset rakenteet, kuten johdon riippumattomuus, verojen maksaminen ja korruption ehkäiseminen. Etenkin Euroopassa ympäristöseikat ovat erityisen korostuneita vastuullisesta sijoittamisesta puhuttaessa. Euroopan unionissa vastuullisesta sijoittamisesta käytetäänkin myös termiä ”vihreä rahoitus” (green finance). Unionin mukaan tällä tarkoitetaan sellaista rahoitusta, joka tukee talouskasvua vähentäen samalla ympäristöpaineita ja ottaen huomioon sosiaaliset ja hallinnolliset näkökohdat. Vihreä rahoitus kattaa myös ESG-tekijöihin liittyvät riskit, jotka voivat vaikuttaa finanssijärjestelmään, ja tällaisten riskien lieventämisen rahoitus- ja yrityssektorin toimijoiden asianmukaisen hallinnan avulla.

EU-sääntelyn tavoitteena on, että asiakkaat voivat arvioida tuotteiden ja palveluiden kestävyyttä ja sijoittajat voivat halutessaan tehdä kestäviä sijoituksia. Tämän vuoksi on olennaista, että sijoittajille annettava tieto on paikkansa pitävää. Komission toimintasuunnitelman mukaan neuvontaa antavat sijoitusyritykset ja vakuutuksia tarjoavat yritykset ovat keskeisessä asemassa, kun rahoitusjärjestelmää ohjataan kestävämpään suuntaan. Tämän vuoksi näillä toimijolla tulisi olla velvollisuus arvioida asiakkaan sijoitustavoitteet myös vastuullisuuden osalta, jotta sijoittajalle voidaan suositella hänelle soveltuvia rahoitusvälineitä tai vakuutustuotteita.[33] Kestävän sijoittamisen edesauttamisen ohella sääntelyn taustalla on luonnollisesti – kun EU:sta on kyse – sääntelyn yhdenmukaistaminen unionin alueella, jotta sisämarkkinat toimisivat paremmin.[34]

Tiedonantoasetuksen (EU) 2019/2088 tavoitteena on lisätä finanssimarkkinatoimijoiden, rahoitusneuvojien ja rahoitustuotteiden avoimuutta ja läpinäkyvyyttä kestävyys- ja vastuullisuusnäkökulmista, etenkin ympäristön, yhteiskunnan ja hyvän hallintotavan näkökulmista. Läpinäkyvyyden parantaminen helpottaa tuotteiden vertailua asiakkaalle ja samalla saattaa kannustaa sijoittaja-asiakkaita tekemään entistä kestävämpiä ja vastuullisempia sijoituspäätöksiä.[35] Taksonomia-asetuksen (EU) 2020/852 tavoitteena on täydentää tiedonanto-asetusta ja luoda EU:n kattava yhteneväinen määritelmä ympäristön kannalta kestävälle taloudellisille toiminnoille eli niin sanotuille vihreille sijoituskohteille. Tällä hetkellä rahoitusmarkkinoilla esiintyy useita eri markkinapohjaisia ympäristöystävällisyyden ja vastuullisuuden määrittelyjä. Tästä johtuen sijoittajalla on vaikeuksia vertailla eri palveluntarjoajien sijoitustuotteita keskenään, jos tuotteissa on käytetty ympäristöystävyydelle erilaisia mittareita ja merkintöjä.[36]

3. Sääntelyn sisältö

Yksityissijoittajien näkökulmasta kestävyysseikkojen huomioiminen on olennaista tuotteen tarjoajan tiedonantovelvollisuuden sekä tuotteentarjoajan selonottovelvollisuuden ja sijoittajaprofiilin arvioimisen kannalta. Tarkemmin sanottuna merkityksellistä on, mitä tietoa vastuullisuusseikoista sijoittajalle tulee antaa ennen sijoituspäätöksen tekemistä ja miten vastuullisuusseikat tulee ottaa huomioon sijoittajan sijoittajaprofiilissa. Jälkimmäiseen liittyy myös tuotteen tarjoajan selonottovelvollisuus sijoittajan sijoittajaprofiiliin arvioimiseksi tarpeellisista seikoista ja sijoittajan sijoittajaprofiiliin sopivan tuotteen suositteleminen.

Tuotteen tarjoajan tiedonantovelvollisuus perustuu ennen kaikkea tiedonantoasetukseen ja sen nojalla annettuun sääntelyyn. Tiedonantoasetus asettaa toimijoille velvollisuuden kertoa asiakkaille kestävyysriskeistä ja sijoitusten haitallisista kestävyysvaikutuksista. Asetus on tullut voimaan marraskuussa 2019, ja asetuksen soveltaminen on alkanut maaliskuussa 2021 (asetuksen 20 artikla). Tiedonantoasetusta täydentää taksonomia-asetus, jossa vahvistetaan kriteerit sen määrittämiseksi, pidetäänkö jotakin taloudellista toimintaa ympäristön kannalta kestävänä, jotta voidaan määrittää sijoituksen ympäristökestävyyden aste. Olennaista on siis se, mitä taloudellisia toimintoja voidaan markkinoida tai myydä ympäristön kannalta kestävinä. Asetusta tullaan täydentämään alemman asteisella sääntelyllä, kuten delegoiduilla asetuksilla. Taksonomia-asetus on annettu kesäkuussa 2020, ja sen soveltaminen alkaa vaiheittain tammikuussa 2022 ja tammikuussa 2023 (asetuksen 27 artikla).

Kuten EU-säädöksissä yleensä, myös tiedonantoasetuksessa on lueteltu joukko uusia määritelmiä. Asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 22 alakohdassa määritetään kestävyysriski, jolla tarkoitetaan ympäristöön, yhteiskuntaan tai hallintotapaan liittyvää tapahtumaa tai olosuhdetta, jonka toteutumisella saattaisi olla sijoituksen arvoon tosiasiallinen tai mahdollinen kielteinen olennainen vaikutus. Kestävyystekijällä tarkoitetaan puolestaan asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 24 alakohdan mukaan ympäristöön, yhteiskuntaan ja työntekijöihin liittyviä asioita, ihmisoikeuksien kunnioittamista sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyviä asioita – eli toisin sanoen ESG-seikkoja. Kestävällä sijoituksella viitataan asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 17 alakohdan mukaan sellaiseen taloudelliseen toimintaan kohdistuvaan sijoitukseen, joka edistää ympäristötavoitetta tai yhteiskunnallista tavoitetta edellyttäen, että tällaiset sijoitukset eivät aiheuta merkittävää haittaa edellä mainitulle tavoitteille ja että sijoitusten kohdeyhtiöt noudattavat hyviä hallintotapoja.

Asetuksessa määritetään myös ne tuotteita tarjoavat toimijat, joihin asetuksessa säädetyt velvollisuudet kohdistuvat. Tiedonantoasetuksessa määritetään erilaisia tiedonantovelvollisuuksia, joista osa kohdistuu finanssimarkkinatoimijoihin ja osa rahoitusneuvojiin. Finanssimarkkinatoimija on esimerkiksi vakuutusmuotoisen sijoitustuotteen saataville asettava vakuutusyritys taikka salkunhoitoa tarjoava sijoituspalveluyritys tai luottolaitos (asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohta).[37] Rahoitusneuvoja on puolestaan vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita koskevaa vakuutusneuvontaa tarjoava vakuutusedustaja tai vakuutusyritys taikka sijoitusneuvontaa tarjoava luottolaitos, sijoituspalveluyritys, vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja tai rahastoyhtiö (asetuksen 2 artiklan 1 kohdan 11 alakohta). Seuraavassa päähuomio keskittyy rahoitusneuvojien velvollisuuksiin.[38]

Tiedonantoasetuksessa säädetään erilaisista tiedonantovelvollisuuksista. Osa tiedonantovelvollisuudesta kohdistuu toimijoiden velvollisuuteen ilmoittaa erinäisistä seikoista verkkosivustollaan ja osa tiedonantovelvollisuuksista on niin kutsuttua prekontraktuaalista tiedonantovelvollisuutta, joka on täytettävä ennen kuin sijoittaja ostaa sijoitustuotteen. Tiedonantoasetuksen mukaan finanssimarkkinatoimijoiden on esimerkiksi julkaistava verkkosivustoillaan kestävyysriskien huomioonottamisen toimintaperiaatteet, jotka koskevat finanssimarkkinatoimijoiden osalta sijoituksia koskevaa päätöksentekoprosessia ja rahoitusneuvojien osalta niiden antamaa neuvontaa (3 artikla). Asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan rahoitusneuvojien on julkaistava verkkosivustoillaan tiedot toimintaperiaatteista, joita sovelletaan kestävyysriskien huomioon ottamiseen niiden sijoitusneuvonnassa tai vakuutusneuvonnassa. Asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaan rahoitusneuvojien on edelleen julkaistava ja ylläpidettävä verkkosivustoillaan tiedot siitä, ottavatko ne huomioon sijoitusneuvonnassaan tai vakuutusneuvonnassaan pääasialliset haitalliset vaikutukset kestävyystekijöihin, ottaen asianmukaisesti huomioon kokonsa, toimintansa luonteen ja laajuuden ja rahoitustuotteiden lajit, joista rahoitusneuvojat antavat neuvontaa. Vaihtoehtoisesti voidaan julkaista tiedot siitä, miksi sijoituspäätösten haitallisia vaikutuksia kestävyystekijöihin ei oteta huomioon sijoitusneuvonnassa tai vakuutusneuvonnassa ja tarvittaessa tiedot siitä, aikovatko ne ottaa huomioon tällaiset haitalliset vaikutukset ja jos aikovat, mistä alkaen näin tehdään.

Yksityissijoittajien kannalta merkittävämpää on edelleen se, että asetuksessa säädetään myös sekä finanssimarkkinatoimijoiden että rahoitusneuvojien tiedonantovelvollisuudesta ennen sopimuksen solmimista. Asetuksen 6 artiklassa määritetään, miten kestävyysriskejä koskeva tieto on sisällytettävä ennen sopimuksen tekemistä annettaviin tietoihin sekä asiakirjat, joihin tieto tulee eri toimijoiden kohdalla sisällyttää. Artiklan 2 kohdan mukaan rahoitusneuvojien on sisällytettävä ennen sopimuksen tekemistä annettaviin tietoihin kuvaukset seuraavista asioista:

a) tapa, jolla kestävyysriskit on otettu huomioon rahoitusneuvojien antamassa sijoitusneuvonnassa tai vakuutusneuvonnassa; ja

b) niiden vaikutusten arvioinnin tulos, joita kestävyysriskit todennäköisesti aiheuttavat rahoitusneuvojien neuvonnassa esillä olevien rahoitustuotteiden tuottoon.

Jos rahoitusneuvojat eivät katso kestävyysriskien olevan merkityksellisiä, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin kuvauksiin on sisällytettävä selkeä ja tiivis selvitys syistä siihen. Olennaista on siis, että sijoittajalle annetaan ensinnäkin tietoa tavasta, jolla kestävyysriskit on otettu huomioon tarjottavassa sijoitusneuvonnassa tai vakuutusneuvonnassa. Se, mitä tavalla tässä yhteydessä tarkoitetaan, ei asetuksesta selviä. Lisäksi sijoittajalle olisi annettava tietoa niiden vaikutusten arvioinnin tuloksesta, joita kestävyysriskit todennäköisesti aiheuttavat neuvonnan kohteena olevien rahoitustuotteiden tuottoon. Säännöksellä tarkoitettaneen sitä, että sijoittajalle on annettava tietoa kestävyysriskien vaikutusten arvioinnin vaikutuksesta rahoitustuotteiden tuottoon, eli toisin sanoen, sisältääkö tuote kestävyysriskejä ja jos sisältää, mikä on tällaisen riskin vaikutus sijoituskohteen tuottoon.

Finanssimarkkinatoimijoiden vastaavasta velvollisuudesta säädetään 6 artiklan 1 kohdassa. Lisäksi finanssimarkkinatoimijoiden tiedonantovelvollisuudesta säädetään edelleen asetuksen 8 artiklassa (ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyvien ominaisuuksien edistämisen avoimuus ennen sopimuksen tekemistä annettavissa tiedoissa) ja 9 artiklassa (kestävien sijoitusten avoimuus ennen sopimuksen tekemistä annettavissa tiedoissa). Asetus ei estä jäsenvaltioita antamasta lisäsääntelyä kestävyysseikkoja koskevasta tiedonantovelvollisuudesta.[39] Lisäksi Euroopan valvontaviranomaiset (EIOPA ja ESMA) tulevat antamaan tekniset sääntelystandardit asetuksesta. Teknisten sääntelystandardien luonnos on julkaistu, ja se pitää sisällään esimerkiksi mallitiedonantolomakkeet annettavista tiedoista.[40]

EU-asetukset ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Tiedonantoasetuksen myötä vakuutusten tarjoamisesta annettuun lakiin (234/2018) on lisätty uusi 54 a § (L 384/2021), jossa tehdään informatiivinen viittaus kyseiseen asetukseen. Pykälän mukaan vakuutuksenantajan sekä vakuutusedustajan, jonka palveluksessa on vähintään kolme työntekijää, tarjoamien vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta säädetään kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 sekä vakuutuksenantajan tarjoamien vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden osalta lisäksi kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/852.

Vastaava informatiivinen viittaussäännös on lisätty sijoituspalvelulain (747/2012) 10 lukuun säätämällä uusi 5 a § (L 382/2021). Kyseisen pykälän mukaan kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta säädetään kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 sekä kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/852. Tiedonantoasetusta sovelletaan myös sijoitusneuvontaa tarjoaviin sijoituspalveluyrityksiin, joissa on vähemmän kuin kolme työntekijää.

Kuten edellä on todettu, ESG-sääntely on tarkoitus ulottaa myös sijoitusneuvontaan ja sijoitusvakuutusten tarjoamiseen. Ajatuksena on, että sijoitusvakuutusten tarjoamisen osalta komission delegoitua asetusta (EU) 2017/2359 muutetaan siten, että sijoitusvakuutuksen hakijoilta olisi pyydettävä tiedot tämän kestävyysmieltymyksistä eli ESG-preferensseistä. Vastaavasti sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon osalta tarkoituksena on muuttaa komission delegoitua asetusta 2017/565/EU vastaavalla tavalla. Kyseiset preferenssit olisi otettava huomioon myös sijoitustuotteen soveltuvuusarvioinnissa asiakkaalle. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että sijoittajan sijoittajaprofiilin arvioinnissa otettaisiin huomioon sijoittajan ESG-preferenssit ja suositeltavan tuotteen tulisi vastata näitä preferenssejä.

Euroopan komissio on 21.4.2021 antanut lopulliset versionsa kyseisten delegoitujen asetusten muuttamisesta. Asetuksia ei ole kuitenkaan vielä tätä kirjoittaessa hyväksytty (4.7.2021). Tavoitteena on, että muutettuja asetuksia alettaisiin soveltaa syksyllä 2022.[41] Komission delegoidussa asetusehdotuksessa (C(2021) 2616 final) delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 muuttamisesta[42] ja komission delegoidussa asetusehdotuksessa (C(2021) 2614 final) delegoitujen asetusten (EU) 2017/2358 ja (EU) 2017/2359 muuttamisesta[43] säädetään kestävyysseikkojen huomioon ottamisesta sijoitusneuvonnassa, omaisuudenhoidossa sekä sijoitusvakuutusten tarjoamisessa.

Sijoitusneuvonnan ja omaisuudenhoidon osalta ehdotetun delegoidun asetuksen (EU) 2017/565 54 artiklan 5 kohdan mukaan asiakkaan tai potentiaalisen asiakkaan sijoitustavoitteita koskevien tietojen on soveltuvin osin sisällettävä tiedot siitä, miten kauan asiakas haluaa pitää sijoitusta hallussaan ja millaisia riskejä tämä mieluiten ottaa, sekä tiedot asiakkaan riskirajasta, sijoituksen tarkoituksesta ja asiakkaan kestävyysmieltymyksistä. Lisäksi saman artiklan 10 kohdan mukaan tarjotessaan sijoitusneuvontaa tai salkunhoitoa sijoituspalveluna sijoituspalveluyritys ei saa suositella tai tehdä päätöstä kaupankäynnistä, jos mikään palveluista tai välineistä ei sovellu asiakkaalle. Sijoituspalveluyritys ei saa suositella rahoitusvälineitä tai päättää käydä kauppaa rahoitusvälineillä asiakkaan kestävyysmieltymysten mukaisina, jos kyseiset rahoitusvälineet eivät ole näiden mieltymysten mukaisia. Sijoituspalveluyrityksen tulisi selittää asiakkailleen, miksi näin ei ole, ja pidettävä kirjaa eli dokumentoitava kyseiset syyt. Jos mikään rahoitusväline ei vastaa asiakkaan kestävyysmieltymyksiä ja asiakas päättää mukauttaa kestävyysmieltymyksiään, sijoituspalveluyrityksen on pidettävä kirjaa asiakkaan päätöksestä ja sen perusteluista.

Asetusten muutosehdotukset vastaavat toisiaan. Sijoitusvakuutusten osalta ehdotetun delegoidun asetuksen (EU) 2017/2359 9 artiklan 4 kohdan mukaan asiakkaan sijoitustavoitteita koskevien tietojen on tarvittaessa sisällettävä tiedot siitä, kuinka kauan asiakas haluaa pitää sijoitusta hallussaan ja millaisia riskejä hän mieluiten ottaa, tiedot asiakkaan riskiprofiilista ja sijoituksen tarkoituksesta sekä tiedot asiakkaan kestävyysmieltymyksistä. Tietoja on kerättävä harkittavana olevan tuote- tai palvelutyypin kannalta tarkoituksenmukainen määrä. Edelleen saman artiklan 6 kohdan mukaan tarjotessaan vakuutusmuotoista sijoitustuotetta koskevaa neuvontaa direktiivin (EU) 2016/97 30 artiklan 1 kohdan mukaisesti vakuutusedustaja tai vakuutusyritys ei saa antaa suositusta, jos mikään tuotteista ei sovellu asiakkaalle. Vakuutusedustaja tai vakuutusyritys ei saa suositella vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita asiakkaan kestävyysmieltymysten mukaisina, jos kyseiset vakuutusmuotoiset sijoitustuotteet eivät vastaa näitä mieltymyksiä. Vakuutusedustajien ja vakuutusyritysten on selitettävä asiakkailleen syyt, joiden vuoksi ne eivät suosittele tällaisia tuotteita, ja dokumentoitava kyseiset syyt. Jos mikään vakuutusmuotoinen sijoitustuote ei vastaa asiakkaan kestävyysmieltymyksiä ja asiakas päättää mukauttaa kestävyysmieltymyksiään, vakuutusedustajan tai vakuutusyrityksen on pidettävä kirjaa asiakkaan päätöksestä ja sen perusteluista.

Tuotteen tarjoajan on siis asiakkaan sijoittajaprofiilia selvitettäessä kysyttävä asiakkaalta tämän kestävyysmieltymyksistä. Sijoittajan kestävyysmieltymyksellä[44] viitataan puolestaan asiakkaan valintaan koskien sitä, olisiko hänen sijoitukseensa sisällytettävä yksi tai useampi seuraavista rahoitustuotteista, ja jos olisi, missä määrin:

a) rahoitusväline tai vakuutusmuotoinen sijoitustuote, jonka osalta asiakas päättää, että tietty vähimmäisosuus sijoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyihin ympäristön kannalta kestäviin sijoituksiin;

b) rahoitusväline tai vakuutusmuotoinen sijoitustuote, jonka osalta asiakas päättää, että tietty vähimmäisosuus sijoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/2088 2 artiklan 17 kohdassa määriteltyihin kestäviin sijoituksiin;

c) rahoitusväline tai vakuutusmuotoinen sijoitustuote, jossa otetaan huomioon pääasialliset haitalliset vaikutukset kestävyystekijöihin ja jonka osalta asiakas määrittää näiden vaikutusten huomioon ottamisen osoittavat laadulliset tai määrälliset seikat.

A-kohdassa viitataan taksonomia-asetuksen mukaiseen luokitteluun. Taksonomia-asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan ”ympäristön kannalta kestävällä sijoituksella” tarkoitetaan sijoitusta yhteen tai useampaan taloudelliseen toimintaan, joita pidetään taksonomia-asetuksen nojalla ympäristön kannalta kestävinä. Taksonomia-asetuksen 3 artiklassa on puolestaan määritelty sijoituksen ympäristökestävyyden mittarit. Artiklan mukaan taloudellista toimintaa on pidettävä ympäristön kannalta kestävänä, jos kyseinen taloudellinen toiminta a) edistää merkittävästi yhtä tai useampaa 9 artiklassa asetettua ympäristötavoitetta 10–16 artiklan mukaisesti; b) ei aiheuta 17 artiklan mukaista merkittävää haittaa 9 artiklassa asetetuille ympäristötavoitteille; c) toteutetaan 18 artiklassa säädettyjen vähimmäistason suojatoimien mukaisesti; ja d) täyttää tekniset arviointikriteerit, jotka komissio on vahvistanut 10 artiklan 3 kohdan, 11 artiklan 3 kohdan, 12 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan tai 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti. ”Ympäristön kannalta kestävä sijoitus” voi siis olla varsin laajalla skaalalla mitä vain, kunhan se esimerkiksi edistää tiettyjä ympäristötavoitteita tai ei aiheuta merkittävää haittaa tietyille ympäristötavoitteille.

B-kohdassa viitataan puolestaan tiedonantoasetuksen määittelemään kestävään sijoitukseen. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 17 kohdan mukaan ”kestävällä sijoituksella” tarkoitetaan taloudelliseen toimintaan kohdistuvaa sijoitusta, joka edistää ympäristötavoitetta kuten tavoitetta, jota mitataan esimerkiksi keskeisimmillä resurssitehokkuuden indikaattoreilla, jotka koskevat energian, uusiutuvan energian, raaka-aineiden sekä veden ja maan käyttöä, jätteen syntymistä ja kasvihuonekaasupäästöjä tai luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvaa vaikutusta ja kiertotaloutta, tai taloudelliseen toimintaan kohdistuvaa sijoitusta, joka edistää yhteiskunnallista tavoitetta, ja etenkin sijoitusta, joka edistää eriarvoisuuden torjuntaa tai joka edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta, yhteiskuntaan integroitumista ja työmarkkinasuhteita, tai sijoitusta inhimilliseen pääomaan tai taloudellisesti tai sosiaalisesti heikommassa asemassa oleviin yhteisöihin, edellyttäen, että tällaiset sijoitukset eivät aiheuta merkittävää haittaa yhdellekään edellä mainituista tavoitteista ja että sijoitusten kohdeyhtiöt noudattavat hyviä hallintotapoja, etenkin toimivien hallintorakenteiden, työntekijöihin nähden ylläpidettyjen suhteiden, henkilöstön palkitsemisen ja verosäännösten noudattamisen osalta. Määritelmä on vähintään yhtä epämääräinen ja laaja kuin edellisen a-kohdan määritelmä.

C-kohta antaa puolestaan sijoittajalle valinnanvaraa kestävyystekijöiden suhteen. Kyseisen kohdan mukaan kestävyysmieltymyksen mukainen sijoitustuote voi olla rahoitusväline tai vakuutusmuotoinen sijoitustuote, jossa otetaan huomioon pääasialliset haitalliset vaikutukset kestävyystekijöihin[45] ja jonka osalta asiakas määrittää näiden vaikutusten huomioon ottamisen osoittavat laadulliset tai määrälliset seikat. Asetusehdotuksissa ei täsmennetä sitä, mitä tällä tarkoitetaan. Sanamuodon perusteella säännöksestä saa sen käsityksen, että periaatteessa sijoittaja voi jossakin määrin itse määrittää sitä, miten haitallisia vaikutuksia otetaan huomioon.

Sijoittajan kestävyysmieltymys voi kohdistua erittäin laajaan kohdejoukkoon. Vastuullista sijoittamista voi toteuttaa monella eri tapaa,[46] mikä näkyy myös kestävyysmieltymysten määrittelemisessä. Olennaista on, että sijoitus jollakin tavalla edistää jotakin yleisesti positiivisena kehityksenä pidettävää asiaa. Osa määritelmän mukaisista tekijöistä jää kuitenkin varsin epämääräisiksi ja monitulkintaisiksi. Epämääräisyyttä edistää se, että c-kohdassa säädetään sijoittajan määrittävän sen, miten haitalliset vaikutukset otetaan laadullisesti tai määrällisesti huomioon.

Mikä kestävyystekijöiden merkitys on tuotteiden tarjoamisen ja sijoittajan kannalta? Kuten edellä on jo todettu, kestävyystekijät voivat nykypäivänä olla merkittävässä asemassa sijoittajan sijoituspäätöksenteossa. Kestävyystekijöiden huomioon ottamista pidetään tärkeänä, ja sijoittaja voi valita sijoituskohteensa kestävyystekijöiden perusteella. Selvää on kuitenkin, että edelleen sijoittajan sijoituspäätökseen vaikuttavat myös muut tekijät, kuten sijoituksen riski, kulut ja sijoitushorisontti. Komission asetusehdotusten mukaan kestävyystekijät eivät saisi olla etusijalla asiakkaan henkilökohtaiseen sijoitustavoitteeseen nähden.[47] Sijoittajan henkilökohtainen sijoitustavoite muodostuu esimerkiksi sijoittajan riskinottokyvystä. Edelleen komission mukaan kestävyysmieltymyksiä pitäisi käsitellä soveltuvuusprosessissa vasta sen jälkeen, kun asiakkaan sijoitustavoite on tunnistettu. Kestävyysmieltymyksiä koskevien sääntöjen tavoitteena on lisätä asiakkaan tietoisuutta siitä, että saatavilla on rahoitusvälineitä, joilla on kestävyyteen liittyviä tavoitteita.[48] Tarkoituksena on, että sijoitusneuvontaa ja omaisuudenhoitoa tarjoavat sijoituspalveluyritykset suosittelevat asiakkailleen sopivia rahoitusvälineitä ja niiden olisi kyettävä esittämään kysymyksiä asiakkaalle määrittääkseen tämän henkilökohtaiset kestävyysmieltymykset. Asiakkaalle annettavien suositusten olisi heijastettava sekä taloudellisia tavoitteita että kaikkia kyseisen asiakkaan ilmaisemia kestävyysmieltymyksiä.[49] Tällaisten käytäntöjen tai virheellisten esittelyjen välttämiseksi sijoitusneuvontaa ja sijoitusvakuutuksia tarjoavien sijoituspalveluyritysten olisi ensin arvioitava asiakkaan sijoitustavoitteita, aikahorisonttia ja yksilöllisiä olosuhteita ja vasta sitten tiedusteltava asiakkaalta tämän mahdollisia kestävyysmieltymyksiä.[50] Käytännössä tämä tarkoittaisi siis sitä, että sijoitustuotteen tarjoajan on ensin selvitettävä esimerkiksi sijoittajan riskinottokykyyn ja -haluun liittyvät preferenssit ennen kuin hän selvittää sijoittajan kestävyysmieltymyksiä.[51] Sinänsä tämä vaikuttaa loogiselta etenemistavalta. Monesti kuitenkin kestävyysnäkökohtien huomioon ottamisen markkinoidaan vaikuttavan positiivisesti sijoituksen tuottoon, joten nähtäväksi jää, miten tämä asia käytännössä hoidetaan. Lisäksi todettakoon, että artikloista ei käy suoraan ilmi se, että sijoitustuotteen tarjoajan olisi ensin arvioitava sijoittajan muut sijoittajaprofiilit ennen kuin vastuullisuusmieltymykset tulisivat arvioitavaksi. Käytännössä profiilin arviointi tulisi siis suorittaa siten, että ensin arvioitaisiin sijoittajan ”perinteinen sijoittajaprofiili”, minkä jälkeen arvioitaisiin sijoittajan ”vastuullisuusprofiili”. Vasta tämän jälkeen tuotteita voidaan suositella.

Asetusehdotuksissa on edelleen todettu, että väärin perustein tapahtuvan myynnin ja viherpesun estämiseksi[52] yritysten ei pitäisi suositella rahoitusvälineitä tai sijoitusvakuutuksia yksilöllisten kestävyysmieltymysten mukaisina, jos kyseiset tuotteet eivät ole näiden mieltymysten mukaisia. Tuotteiden tarjoajien tulisi selittää asiakkailleen, miksi näin ei ole, ja pidettävä kirjaa näistä syistä. Sijoituspalveluyritykset voivat kuitenkin edelleen suositella rahoitusvälineitä tai sijoitusvakuutuksia, joihin ei voida soveltaa yksilöllisiä kestävyysmieltymyksiä, mutta eivät yksilöllisiä kestävyysmieltymyksiä vastaavina rahoitusvälineinä tai sijoitusvakuutuksina.[53] Toisin sanoen sijoittajalle voidaan suositella tämän perinteiseen sijoittajaprofiiliin soveltuvaa tuotetta, joka ei kuitenkaan sovi hänen vastuullisuusprofiiliinsa. Seuraava kysymys onkin, mitä seuraa, jos sijoittajalle annetaan virheellistä, puutteellista tai harhaanjohtavaa tietoa sijoituksen kestävyystekijöistä tai sijoittajalle suositellaan sellaista tuotetta, joka ei sovi sijoittajan sijoittajaprofiiliin kestävyysmieltymysten osalta.

4. Vastuullisuutta koskevan tiedonannon tai suosituksen virheellisyys – mitä siitä seuraa?

Komissio on edellä mainituin tavoin todennut, että kestävyysmieltymysten huomioimisen tarkoituksena on lisätä asiakkaiden tietoisuutta siitä, että saatavilla on rahoitusvälineitä, joilla on kestävyyteen liittyviä tavoitteita. Asiakkaan kestävyysmieltymyksiä tulisi tiedustella vasta sen jälkeen, kun asiakkaan perinteinen sijoittajaprofiili on tiedossa. Vasta tämän jälkeen tuotteen tarjoajan tulisi tuoda esiin ne tuotteet, jotka vastaavat asiakkaan kestävyysmieltymyksiä. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että jos asiakkaan sijoittajaprofiilin perustella asiakkaalle sopisivat tuotteet A, B ja C, tuotteen tarjoajan olisi lisäksi arvioitava kyseiset tuotteen asiakkaan kestävyysmieltymysten osalta. Lopputulokseksi voisi tulla, että kaikki tuotteet vastaavat asiakkaan ESG-preferenssejä, jokin tuotteista vastaa kyseisiä preferenssejä tai mikään tuotteista ei vastaa asiakkaan preferenssejä. Komission antamien tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että kestävyysseikkojen ei ole tarkoitus olla merkittävässä asemassa sijoittajan sijoituspäätöksenteon kannalta, vaan kyseessä on pikemminkin eräänlainen lisätieto sijoituskohteesta. Tämä ”lisätieto-ominaisuus” ei kuitenkaan varsinaisesti käy ilmi delegoitujen asetusehdotusten säännöstekstistä (artikloista), mitä voidaan ainakin jossakin määrin pitää ongelmallisena. Asia käy ilmi asetusehdotusten perusteluista. Lisäksi voidaan kysyä, mikä merkitys on sillä, jos sijoittajalle on annettu kestävyysseikoista virheellistä, puutteellista tai harhaanjohtavaa tietoa? Tai jos sijoittajalle on suositeltua sellaista tuotetta, joka ei olekaan ollut hänen kestävyyspreferenssien mukainen?

Sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten tiedonantovelvollisuuksista säädetään sijoituspalvelulain 10 luvun 5 §:ssä.[54] Säännöksen mukaan toimijan on annettava asiakkaille hyvissä ajoin ennen palvelun tarjoamista riittävät tiedot toimijasta ja sen tarjoamista palveluista, rahoitusvälineistä ja ehdotetuista sijoitusstrategioista, toteuttamispaikoista sekä kaikista kuluista ja liitännäisistä veloituksista. Tiedonantovelvollisuus koskee säännöksen mukaan sijoitusneuvonnan luonnetta, rahoitusvälineitä ja ehdotettuja sijoitusstrategioita sekä erilaisia kuluja ja veloituksia. Tiedot on annettava siten, että tarjottavan sijoituspalvelun ja tietyn rahoitusvälineen luonne sekä siihen sisältyvät riskit ovat helposti ymmärrettävissä ja asiakas voi siten tehdä perusteltuja sijoituspäätöksiä. Sijoittajaprofiilin selvittämisestä säädetään puolestaan sijoituspalvelulain 10 luvun 4 §:ssä,[55] jonka mukaan sijoituspalveluyrityksen, joka tarjoaa sijoituspalveluna sijoitusneuvontaa tai omaisuudenhoitoa, on hankittava ennen sijoituspalvelun tarjoamista riittävät tiedot asiakkaan tietämyksestä ja kokemuksesta tarjotusta tuotteesta tai palvelusta sekä asiakkaan taloudellisesta tilanteesta, mukaan lukien tappionsietokyky, ja sijoitustavoitteista, mukaan lukien riskiraja, jotta sijoituspalveluyritys voi suositella asiakkaalle soveltuvia, erityisesti tämän riskirajan ja tappionsietokyvyn mukaisia sijoituspalveluja ja rahoitusvälineitä.

Vakuutussopimuslain 5 §:ssä säädetään puolestaan vakuutuksen hakijalle annettavista tiedoista ennen sopimuksen tekemistä.[56] Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuksenantajan on annettava tietoja vakuutusmuodoistaan, näiden vakuutusten vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista sekä muut hakijalle määritettyyn vakuutustarpeeseen sopivan vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot. Tietoja annettaessa on kiinnitettävä huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.[57] Pykälän 2 momentissa säädetään sijoitusvakuutuksesta annettavista täydentävistä tiedoista. Sijoitusvakuutusta tarjottaessa vakuutuksenantajan on kiinnitettävä huomiota erityyppisten sijoitusvakuutusten ja niihin liittyvien sijoituskohteiden valinnan kannalta olennaisiin seikkoihin. Huomioon on otettava muun muassa vakuutuksen hakijan sijoituskokemus ja -tietämys sekä sijoittamisen tavoitteet. Tiedot sijoitusvakuutuksesta ja siihen liittyvistä sijoituskohteista perittävistä kuluista on annettava kootusti. Vakuutuksen hakijan on saatava käsitys vakuutuksen kuluista ja niiden kumulatiivisesta vaikutuksesta vakuutuksen tuottoon ja pääoman kertymiseen. Lisäksi momentin mukaan vakuutuksen hakijaa on myös varoitettava vakuutukseen tai sen sijoituskohteisiin liittyvistä riskeistä ja annettava tietoja riskienhallinnasta.[58] Pykälän 3 momentin mukaan edellä mainitut tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa ja niitä annettaessa on otettava huomioon tarjottavan vakuutuksen monimutkaisuus ja se, onko vakuutuksen hakija kuluttaja tai tähän 3 §:n 2 momentin mukaan rinnastettava vai muu henkilö, sekä muut asiakkaan tai asiakasryhmän ominaisuudet.

Vakuutussopimuslain 5 c §:n 2 ja 3 momentissa säädetään soveltuvuusarvioinnin tekemisestä. Pykälän 2 momentin mukaan, jos on sovittu sijoitusvakuutusta koskevan henkilökohtaisen suosituksen antamisesta, vakuutuksenantajan on suositeltava vakuutuksen hakijalle vakuutuksia, jotka soveltuvat hakijalle. Huomioon on otettava vakuutuksen hakijan kyseisiin vakuutuksiin liittyvää sijoitusalaa koskeva sijoituskokemus ja -tietämys, sijoittamisen tavoitteet ja taloudellinen tilanne, mukaan lukien riskin- ja tappionsietokyky. Vastaavasti suositeltavien lisäpalvelujen on sovelluttava vakuutuksen hakijalle. Pykälän 3 momentin mukaan suosituksesta on käytävä ilmi ainakin, miten suositeltu vakuutus vastaa hakijan odotuksia, taloudellista tilannetta ja sijoittamisen tavoitteita.

Sijoitustuotteiden tarjoamiseen liittyvät riitatilanteet liittyvät monesti siihen, että sijoittajalle on annettu virheellistä, puutteellista tai harhaanjohtavaa tietoa sijoitustuotteesta. Epäselvyyttä liittyy monesti sijoitustuotteen riskiin: minkä suuruinen riski on ja mihin riski kohdistuu. Riitaa voi aiheutua myös siitä, että sijoittajalle on suositeltu tämän sijoittajaprofiiliin soveltumatonta tuotetta.[59] Tällainen tilanne voi olla käsillä esimerkiksi silloin, kun sijoittaja on sijoittajaprofiililtaan maltillinen riskinottaja, mutta hänelle onkin suositeltu suuririskistä tuotetta.[60] Jos sijoittajalle on aiheutunut tiedonantovirheestä vahinkoa, hänellä on lähtökohtaisesti oikeus saada sijoitustuotteen tarjoajalta vahingonkorvausta aiheutuneesta vahingosta. Esimerkiksi sijoituspalvelulain 16 luvun 1 §:ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen vahingonkorvausvelvollisuudesta. Lisäksi sijoitusvakuutusten kohdalla voi vahingonkorvauksen sijaan tulla seuraamuksena kysymykseen vakuutussopimuslain 9 §:n mukainen markkinointivastuu.

Vahingonkorvausvastuun aktualisoitumisen edellytyksenä on luonnollisesti se, että tuotteen tarjoaja on toiminut huolimattomasti, toiminnasta on aiheutunut vahinkoa ja vahinko on syy-yhteydessä toimintaan.[61] Selvää on, että tiedonantovirheellä ja sijoituspäätöksellä on oltava yhteys.[62] Koska vastuullisuuskysymykset ovat yhä merkittävämmässä osassa sijoittajien päätöksentekoa, syy-yhteyden osoittaminen näissä tilanteissa tuskin on hankalaa.[63] Seuraavassa tarkastelu kohdistetaan ennen kaikkea vahingonkorvausvelvollisuuden normipohjaan (millä perusteella sijoittajalla voisi olla oikeus vaatia vahingonkorvausta?) ja vahingon aiheutumiseen (minkälaista vahinkoa sijoittajalle voi aiheutua?). Tarkastellaan ensin korvausvelvollisuuden normipohjaa tässä tilanteessa: säädetäänkö tai tullaanko säätämään tuotteen tarjoajan vahingonkorvausvelvollisuudesta tilanteissa, joissa tuotteen tarjoaja on laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa ESG-seikkojen suhteen?

Tiedonantoasetuksessa ei suoraan säädetä asetuksen rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista. Asetuksessa ei myöskään ole suoraa velvoitetta jäsenvaltioille seuraamusten säätämisestä.[64] Kansallisen seuraamusjärjestelmän johdonmukaisuuden vuoksi tiedonantoasetuksen säännösten rikkominen on kuitenkin tuotu hallinnollisen seuraamusmaksusääntelyn piiriin.[65] Finanssivalvonnalle annetaan nimittäin oikeus määrätä rikemaksu tai seuraamusmaksu finanssivalvonnasta annetun lain (878/2008) 38 tai 40 §:n nojalla tiedonantoasetuksen rikkomisen johdosta. Markkinaoikeudelliset sanktiot eivät kuitenkaan tarjoa yksittäiselle sijoittajalle sopimusoikeudellista suojaa. Markkinaoikeudellisia sanktioita käsittelevässä hallituksen esityksessä (HE 255/2020 vp) ei ole otettu kantaa sopimusoikeudellisiin seurauksiin.

Sekä vakuutusten tarjoamisesta annettuun lakiin (54 a §) että sijoituspalvelulakiin (10 luvun 5 a §) on edellä mainituin tavoin tehty informatiiviset viittaussäännökset tiedonantoasetukseen. Tältä osin on huomattava, ettei viittausta tiedonantoasetukseen ole tehty vakuutussopimuslaissa, vaan vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa. Voidaan kysyä, merkitseekö tämä sitä, ettei tiedonantovirhetapauksissa sovellettavaksi voi tulla vakuutussopimuslain 9 §:n mukainen seuraamus.[66] Jos vakuutuksenantaja tai sen edustaja on vakuutusta markkinoitaessa jättänyt vakuutuksenottajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen katsotaan vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin nojalla olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.[67]

Säännöstä koskevissa esitöissä on todettu, että säännöksessä viitattu markkinointi on ymmärrettävä laajasti, ja markkinoinnilla tarkoitetaan samaa kuin kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 1 §:ssä.[68] Esitöissä on edelleen todettu, että vakuutuksenantajan tai sen edustajan on annettava vakuutuksesta riittävät ja oikeat tiedot. Jos vakuutuksenottajalle annetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia, katsotaan vakuutussopimuksen olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Tarpeellisiksi tiedoiksi katsotaan lähtökohtaisesti 5 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot, mutta vakuutuksenottajalle annetut virheelliset tai harhaanjohtavat tiedot voivat koskea myös seikkaa, joka ei kuulu 5 §:n 1 momentin mukaisen tiedonantovelvollisuuden piiriin.[69] Vakuutussopimuslain 9 §:n soveltamisala on siis laajempi kuin vakuutussopimuslaissa tarkoitettu vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuus.[70] Kyseisen pykälän soveltamisalan piiriin voivat tulla myös sellaiset vakuutuksenantajan tiedonantovelvollisuutta koskevat säännökset, joista ei säädetä vakuutussopimuslaissa. Tämä tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti jos vakuutuksenantaja on antanut vakuutuksen vastuullisuudesta virheellisitä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutussopimuksen sisältöä voitaisiin arvioida vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla.

Vakuutussopimuslaissa ei säädetä vakuutuksenantajan vahingonkorvausvelvollisuudesta, mutta vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 75 §:ssä säädetään vakuutuksenantajan vahingonkorvausvelvollisuudesta tämän rikkoessa lain eräitä säännöksiä. Kyseisen säännöksen mukaan vakuutuksenantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, joka sen tai sitä edustavan asiamiehen 30, 34, 45 taikka 46 §:n vastaisesta menettelystä aiheutuu asiakkaalle tai muulle, jonka oikeutta vakuutus koskee. Vakuutuksenantaja vapautuu kuitenkin vastuusta, jos se osoittaa toimineensa ja myös sitä edustavan asiamiehen toimineen ammattitaitoisesti ja huolellisesti.

Uusi 54 a § ei ole kyseisten vahingon korvaamista koskevien säännösten piirissä. Vahingonkorvauspykälässä viitatuista säännöksistä 45 ja 46 § koskee eturistiriitoja ja kannustimia. Kyseisillä säännöksillä ei ole nyt käsiteltävän aiheen kannalta merkitystä. Sen sijaan mielenkiintoisempia käsiteltävän asian kannalta ovat vahingonkorvauspykälässä viitatut 30 ja 34 §. Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 30 § koskee niin kutsuttua hyvän vakuutustavan noudattamista, jonka 1 momentin mukaan vakuutuksentarjoajan on toimittava rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti, huolellisesti ja asiakkaan edun mukaisesti. Vakuutuksenantajan, asiamiehen ja sivutoimisen asiamiehen on lisäksi noudatettava hyvää vakuutustapaa sekä vakuutusmeklarin ja sivutoimisen vakuutusmeklarin lisäksi hyvää vakuutusmeklaritapaa. Pykälää koskevissa esitöissä todetaan, että rehellisyyden vaatimus tarkoittaa, että vakuutuksentarjoaja ei saa antaa asiakkaalleen virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa. Vakuutuksentarjoajan antamien tietojen on oltava asiallisia ja selkeitä. Vakuutuksentarjoajan on varmistettava, että hänen antamansa tiedot ovat oikeita.[71]

Lain 34 §:ssä säädetään markkinointiviestinnästä ja sen oikeellisuudesta. Pykälän 1 momentin mukaan vakuutuksentarjoajan on markkinoinnissaan annettava asiakkaalle vakuutusedustuspalveluistaan ja tarjolla olevista vakuutuksista tai muista hyödykkeistä tarpeelliset tiedot, joilla saattaa olla merkitystä asiakkaan tehdessä vakuutuksia tai muita hyödykkeitä koskevia ratkaisuja. Edelleen saman pykälän 2 momentin mukaan vakuutuksentarjoajan antamien tietojen on oltava asiallisia, täsmällisiä ja selkeitä. Vakuutuksentarjoaja ei saa antaa markkinoinnissaan totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja eikä käyttää muutoinkaan asiakkaan kannalta sopimatonta taikka hyvän vakuutustavan tai hyvän vakuutusmeklaritavan vastaista menettelyä.[72] Kyseinen pykälä koskee siis myös tietoja, jotka vakuutuksentarjoajan on annettava asiakkaalle ennen sopimuksen solmimista.[73]

Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain esitöissä on todettu, että ”[v]akuutusten tarjoamisesta annettavassa laissa vahingonkorvausvelvollisuus kattaisi lain tiettyjen muiden kuin tiedonantovelvollisuutta koskevien säännösten rikkomisen. Tällaisia olisivat esimerkiksi hyvän vakuutustavan sekä eturistiriitoja koskevien velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti.”[74] Lausahdus viittaisi siihen, ettei vakuutusten tarjoamisesta annetun lain vahingonkorvaussäännös tulisi sovellettavaksi tiedonantovirhetapauksissa. Esitöissä esitettyä näkemystä voidaan pitää erikoisena ja kysyä, mikä on sen tarkoitus. Vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 30 sekä 34 § koskevat myös vakuutuksen hakijalle annettavia tietoja ennen vakuutussopimuksen solmimista. Vaikka kyseisissä pykälissä ei säädetä varsinaisesti vakuutuksentarjoajan tiedonantovelvollisuuden sisällöstä, josta säädetään vakuutussopimuslaissa, kyseiset säännökset voivat periaatteessa koskea mitä tahansa vakuutuksentarjoajan tiedonantovelvollisuuden kohdetta. Siten myös tiedonantoasetuksen myötä tuleva tiedonantovelvollisuus voinee tulla kyseisten säännösten piiriin. Tämä tarkoittasi sitä, että jos vakuutuksentarjoaja laiminlyö tiedonantoasetuksen mukaisen velvollisuutensa antamalla esimerkiksi virheellistä tai puutteellista tietoa, vakuutuksentarjoajan vahingonkorvausvelvollisuus voisi aktualisoitua myös vakuutusten tarjoamisesta annetun lain 75 §:n nojalla. Tiedonantovirhetilanteiden poissulkeminen vakuutusten tarjoamisesta annetun lain vahingonkorvaussäännöksen soveltamisalan piiristä olisi erikoista. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea se, että jos vahingonkorvausvelvollisuudelle ei löydy selkeään normipohjaa lakiin kirjoitetusta säännöksestä, voivat sopimusoikeuden yleiset opit tulla sovellettavaksi. Näin on todettu myös vakuutussopimuslain esitöissä.[75] Lisäksi on huomattava, että edellä mainittu esitöissä oleva toteamus on ajalta, jolloin IDD-direktiiviä pantiin täytäntöön kansallisesti. Aiemmissa esitöissä esitetyt kannat eivät siten lähtökohtaisesti vaikuta siihen, miten jälkeenpäin tehtyjä tiedonantosäännösten lisäyksiä ja niiden seuraamuksia tulisi arvioida.

Tarkastellaan seuraavaksi sijoituspalvelutilanteita. Sijoituspalvelulain 16 luvun 1 §:ssä säädetään sijoituspalveluyrityksen vahingonkorvausvelvollisuudesta. Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan sijoituspalveluyritys ja korvausrahasto ovat velvolliset korvaamaan vahingon, jonka ne ovat tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaneet sijoituspalveluyrityksen asiakkaalle tai muulle henkilölle tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten, EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen, EU:n vakavaraisuusasetuksen sekä EU:n rahoitusvälineiden markkinat -asetuksen, EU:n vakavaraisuusasetuksen, rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin, luottolaitosdirektiivin tai osakkeenomistajien oikeudet -direktiivin perusteella annettujen komission asetusten ja päätösten taikka korvausrahaston sääntöjen vastaisella menettelyllä. Tiedonantoasetusta ei ole lisätty listaan.

Tiedonantoasetuksen osalta voidaan kysyä, onko sen tarkoituksena olla puhtaasti markkinaoikeudellista sääntelyä; toisin sanoen voidaan kysyä, mitä tiedonantoasetuksessa säädettävillä velvollisuuksilla pyritään toteuttamaan.[76] Onko kestävyyteen liittyvillä tekijöillä ainoastaan laajempi, koko yhteiskuntaan liittyvä, jopa makrotaloudellinen tavoite, vai onko uuden sääntelyn tarkoituksena suojata myös yksittäisiä sijoittajia? Se, ettei sopimusoikeudellisiin seurauksiin ole viitattu missään kohdin, viittaisi siihen, että tarkoituksena ei ole suojata yksittäistä sijoittajaa. Toisaalta ennen sopimusta solmittavasta tiedonantovelvollisuudesta säätäminen viittaisi puolestaan siihen, että jonkinlaisesta yksittäisen sijoittajan sijoittajansuoja-aspektista olisi kyse. Tiedonantoasetuksen johdanto-osassa painotetaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja unionin talouden pitkän aikavälin kilpailukyvyn varmistamisesta.[77] Toisaalta johdanto-osassa viitataan myös yksittäisten sijoittajien tiedonsaantioikeuteen.[78]

Ilmastonmuutoksen hillitsemisen, sisämarkkinoiden tehokkuuden ja sijoittajakollektiivin suojaaminen viitaa siihen, että tiedonantoasetuksessa säädettäviä velvollisuuksia voitaisiin lähtökohtaisesti pitää elinkeino-oikeudellisina eivätkä ne tällöin varsinaisesti vaikuttaisi osapuolten väliseen sopimusoikeudelliseen suhteeseen tai vastuuseen. Tällöin sääntelyn laiminlyönnin seurauksena olevat hallinnolliset seuraamukset liittyvät kiinteämmin markkinoiden toiminnan ja sijoittajakollektiivin luottamuksen ylläpitämiseen ja vahvistamiseen. Toisaalta esimerkiksi MiFID II -direktiivissä, IDD-direktiivissä sekä PRIIPs-asetuksessa säädetään hallinnollisista seuraamuksista säännösten rikkomistilanteissa.[79] Tästä huolimatta näitäkin säännöksiä voidaan pitää sopimusoikeudellisina,[80] minkä vuoksi johdonmukaista olisi, että myös tiedonantoasetuksen mukaista prekontraktuaalista tiedonantovelvollisuutta pidettäisiin sopimusoikeudellisena. Siten vaikka vahingonkorvausvelvollisuudelle ei löytyisikään selkeää säädöspohjaa, korvausvelvollisuus voi syntyä myös sopimusoikeuden yleisten oppien perusteella.

Toinen pohdittava asia on, löytyykö tuotteen tarjoajan korvausvelvollisuudelle sääntelypohjaa tilanteessa, jossa sijoittajalle suositellaan tämän profiiliin soveltumatonta tuotetta kestävyysmieltymysten osalta. Tarkasteltaessa sijoituspalvelulain 16 luvun 1 §:ää kyseisen pykälän mukaan korvausvelvollisuus koskee muun muassa vahinkoa, joka on tehty esimerkiksi rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin perusteella annettujen komission asetusten vastaisella menettelyllä. Tämä merkitsisi sitä, että komission delegoituun asetukseen tehdyt lisäykset ESG-mieltymysten huomioon ottamisesta sijoitusneuvonnassa ja omaisuudenhoidossa tulisivat vahingonkorvaussääntelyn piiriin. Vakuutusten osalta on puolestaan huomattava, että vakuutussopimuslain 9 a §:ssä viitataan komission delegoituihin säädöksiin. Kyseisen 9 a §:n 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan komission delegoiduissa säädöksissä säädetään tarkemmin periaatteista, joita vakuutuksenantajan on noudatettava tarjotessaan vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita. Vakuutussopimuslaissa ei kuitenkaan säädetä vakuutuksenantajan vahingonkorvausvelvollisuudesta, vaikkakin se voi tulla sovellettavaksi yleisten sopimusoikeuden oppien mukaan.[81] Lisäksi, kuten edellä on todettu, myös vakuutussopimuslain 9 §:n mukainen markkinointivastuu voi aktualisoitua tällaisissa tilanteissa.

Normipohjaa merkittävämpi kysymys lienee vahingonkorvauksen osalta se, miten sijoittajalle aiheutunut vahinko määritellään, jos kestävyysseikkoja koskeva tiedonantovelvollisuus on laiminlyöty tai hänelle on suositeltu hänen sijoittajaprofiiliinsa soveltumatonta tuotetta? Jotta sijoittaja voisi vaatia vahingonkorvausta, edellytyksenä on luonnollisesti, että sijoittajalle on syntynyt vahinkoa. Jos sijoittajalle ei ole syntynyt vahinkoa, ei tämä voi vaatia vahingonkorvausta. Lähtökohtaisesti sijoittajan on pystyttävä osoittamaan hänelle aiheutunut vahinko.

Tarkastellaan vahingonkorvauksen osalta seuraavia tilanteita.

A) Sijoittajalle annetaan virheellistä, puutteellista tai harhaanjohtavaa tietoa sijoituksen ESG-seikoista. Sijoittajalle kerrotaan esimerkiksi, että tietyn sijoituskohteen tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta kehittämällä puhtaita tai ilmastoneutraaleja liikennevälineitä.

B) Sijoittajalle annetaan virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa sijoituksen ESG-seikoista, ja näiden seikkojen väitetään tai annetaan ymmärtää vaikuttavan sijoituksesta odotettavaan tuottoon. Sijoittajalle kerrotaan esimerkiksi, että tietyn sijoituskohteen tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta kehittämällä puhtaita tai ilmastoneutraaleja liikennevälineitä, ja tämän vuoksi kohteesta saatava odotettu tuotto on huomattavasti korkeampi kuin saman toimialan yrityksillä.

C) Sijoittajalle myydään tämän sijoittajaprofiilin ESG-preferensseihin soveltumaton tuote. Sijoittaja on esimerkiksi kertonut, että hän haluaa sijoittavan ainoastaan (EU) 2019/2088 2 artiklan 17 kohdassa määriteltyihin kestäviin sijoituksiin. Tuotteen tarjoaja suosittelee sijoittajalle tuotteita X ja Y, joista todellisuudessa vain toinen on mainitun asetuksen mukainen kestävä sijoitus.

D) Sijoittajalle myydään tämän sijoittajaprofiilin ESG-preferensseihin soveltumaton tuote. Sijoittaja on esimerkiksi kertonut, että hän haluaa sijoittavan ainoastaan (EU) 2019/2088 2 artiklan 17 kohdassa määriteltyihin kestäviin sijoituksiin, koska hän tavoittelee vähäriskisiä sijoituskohteita. Tuotteen tarjoaja suosittelee sijoittajalle tuotteita X ja Y, joista todellisuudessa vain toinen on mainitun asetuksen mukainen kestävä (ja vähäriskinen) sijoitus, kun taas toinen ei sitä ole.

Sijoitustuotteen riskistä kertominen on tuotteen tarjoajan tiedonantovelvollisuuden ytimessä.[82] Riski on yksi merkittävimpiä sijoittajan päätöksentekoon liittyviä seikkoja. Vastaavasti kun sijoittajalle suositellaan tämän sijoittajaprofiiliin soveltuvaa tuotetta, tuotteen on sovelluttava muiden ominaisuuksien ohella sijoittajan riskiprofiiliin. Vastuullisuusseikkojen osalta voidaan hahmottaa sekä tilanteita, joissa sijoittajalle on kerrottu sijoituskohteen vastuullisuudesta virheellisesti, että tilanteita, joissa sijoittajalle on kerrottu tuotteen vastuullisuudesta virheellisesti, ja vastuullisuusaspekti on sidottu tuotteen riskiin.

Sopimusoikeudellisessa vahingonkorvauksessa vahingon määrän lähtökohtana on positiivisen sopimusedun mukainen korvaus, minkä mukaan vahinkoa kärsinyt osapuoli saatetaan taloudellisesti siihen tilanteeseen, jossa hän olisi, jos sopimusrikkomusta ja näin ollen vahinkoa ei olisi syntynyt.[83] Tilannetta arvioidaan niin sanotun differenssiopin avulla: todellisuudessa tapahtunutta tapahtumakulkua verrataan hypoteettiseen tapahtumakulkuun, jossa sopimusrikkomusta ja vahinkoa ei ole tapahtunut. Vahingon arvioimiseksi voidaan määritellä hypoteettinen tapahtumainkulku: mitä olisi tapahtunut, jos tuotteen tarjoaja olisi antanut sijoittajalle oikeat tiedot tai suositellut tälle tämän kestävyysprofiiliin soveltuvaa tuotetta?[84] Positiivisen sopimusedun mukaisen korvauksen määrittäminen voi kuitenkin hypoteettisen tapahtumakulun arvioimisen kannalta olla haastavaa. Jos asiakas esittää erikoisen ja epätavanomaisen hypoteettisen tapahtumainkulun, on tämän tueksi esitettävä tavallista enemmän näyttöä. Lähtökohtaisesti tiedonantovirheen aiheuttama vahinko muodostuu sijoituskohteen toteutuneen arvonkehityksen ja sellaisen arvonkehityksen erotuksesta, johon sijoittaja olisi oletusarvoisesti päätynyt, jos hänelle annetut tiedot olisivat olleet oikein.[85]

Tarkasteltaessa tapauksia A ja C, voidaan kysyä, mikä on se vahinko, joka sijoittajalle on aiheutunut tuotteen tarjoajan tiedonantovelvollisuuden tai oikeanlaisen suosituksen laiminlyönnistä? Jos tuotteen arvo pysyy vakaana ja sen tuotto on positiivinen, vahinkoa ei välttämättä ole aiheutunut. Tilanne voi toisaalta olla myös sellainen, että sijoittajalle on aiheutunut vahinkoa tapauksen A mukaisessa tilanteessa.

Oletetaan, että sijoittaja on sijoittanut (ostanut osakkeita) yritykseen Green Airbus Ltd, jonka kerrotaan valmistavan sähköllä ja biokaasulla kulkevia lentokoneita. Samalla toimialalla toimivat myös yritykset Save the Planet Boeing Ltd ja Mitsubishi Electronic Planes Ltd. Muutamaa kuukautta myöhemmin Save the Planet Boeing Ltd:n ja Mitsubishi Electronic Planes Ltd:n kurssit lähtevät huimaan nousuun. Sijoittaja – joka on ihmeissään kurssikehityksestä – alkaa tutkia tarkemmin Green Airbus Ltd:ta, ja huomaa, että kyseinen yritys panostaakin kerosiinillä kulkeviin lentokoneisiin. Tällöin hypoteettisen tapahtumainkulun mukaan sijoittaja olisi todennäköisesti oikean tiedon saatuaan sijoittanut joko Save the Planet Boeingiin ja Mitsubishi Electronic Planesiin, eikä Green Airbusiin. Sijoittajalle aiheutunut vahinko voitaisiin esimerkiksi arvioida Save the Planet Boeingin ja Mitsubishi Electronic Planesin keskikurssin ja Green Airbusin toteutuneen kurssin erotuksena. Vastaava tilanne voi syntyä myös tapauksessa C. Arvioinnissa on olennaista, että vastuullisuusaspekti vaikuttaa jollakin tavoin sijoituksen arvoon, jotta aiheutunut vahinko voidaan arvioida.

Vahingon aiheutuminen on helpointa osoittaa silloin, kun kestävyyteen liittyvä tiedonanto tai suositus liittyy sijoituskohteen arvoon, kuten tuottoon. Näin on laita esimerkeissä B ja D. Jos sijoittajalle on esimerkiksi nimenomaisesti tuotu esiin, että sijoituskohde on vähäriskinen sen vastuullisuuden vuoksi, ja käykin ilmi, että tuotteen pääoma on romahtanut eikä tuote olekaan ollut vastuullinen, sijoittajalle on aiheutunut tuotteen tarjoajan laiminlyönnistä vahinkoa. Toki tällaisessakin tilanteessa vahinko liittyy nimenomaisesti tuotosta annettuun tietoon, eikä niinkään vastuullisuusaspektiin. Itsessään se, että sijoittajalle annetaan virheellistä tietoa tuotteen vastuullisuudesta tai se, että sijoittajalle suositellaan tämän vastuullisuusprofiiliin soveltumatonta tuotetta, ei kuitenkaan välttämättä aiheuta sijoittajalle käytännössä merkittävää vahinkoa, ellei vastuullisuuden vaikutusta sijoituksen kehitykseen pystytä osoittaman.

Periaatteessa sijoittaja voi myös jättää tekemättä sijoituksen tuotteen tarjoajan antaman informaation perusteella. Myös tällöin sijoittajalle on voinut aiheutua tuotteen tarjoajan menettelytavan laiminlyönnistä vahinkoa.[86] Eri asia on se, pystyykö sijoittaja osoittamaan, miten hän olisi menetellyt oikean tiedon saatuaan.

Tarkastellaan lopuksi vielä tilannetta, jossa sijoitustuotteena on sijoitussidonnainen vakuutus.

E) Sijoittajalle annetaan puutteellisia, virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa vakuutussijoituksen ESG-seikoista. Sijoittajalle kerrotaan esimerkiksi, että vakuutuksen vakuutussäästön arvon kehitys sidotaan kohteeseen, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta kehittämällä puhtaita tai ilmastoneutraaleja liikennevälineitä.

F) Sijoittajalle annetaan virheellistä tai harhaanjohtavaa tietoa vakuutussijoituksen ESG-seikoista, ja näiden seikkojen väitetään tai annetaan ymmärtää vaikuttavan sijoituksesta odotettavaan tuottoon. Sijoittajalle kerrotaan esimerkiksi, että vakuutuksen vakuutussäästön arvon kehitys sidotaan kohteeseen, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta kehittämällä puhtaita tai ilmastoneutraaleja liikennevälineitä, ja tämän vuoksi kohteesta saatava odotettu tuotto on huomattavasti korkeampi kuin saman toimialan yrityksillä.

G) Sijoittajalle myydään tämän sijoittajaprofiilin ESG-preferensseihin soveltumaton sijoitusvakuutus. Sijoittaja on esimerkiksi toivonut, että vakuutussäästön arvo sidotaan ainoastaan (EU) 2019/2088 2 artiklan 17 kohdassa määriteltyihin kestäviin sijoituksiin. Tuotteen tarjoaja suosittelee sijoittajalle kohteiksi tuotteita X ja Y, joista todellisuudessa vain toinen on mainitun asetuksen mukainen kestävä sijoitus.

H) Sijoittajalle myydään tämän sijoittajaprofiilin ESG-preferensseihin soveltumaton sijoitusvakuutus. Sijoittaja on esimerkiksi toivonut, että vakuutussäästön arvo sidotaan ainoastaan (EU) 2019/2088 2 artiklan 17 kohdassa määriteltyihin kestäviin sijoituksiin, koska hän tavoittelee vähäriskisiä sijoituskohteita. Tuotteen tarjoaja suosittelee sijoittajalle kohteiksi tuotteita X ja Y, joista todellisuudessa vain toinen on mainitun asetuksen mukainen kestävä (ja vähäriskinen) sijoitus, kun taas toinen ei sitä ole.

Vakuutussopimuslain 9 §:n 1 momentin markkinointivastuusta seuraa, että vakuutus on voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää. Vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tulee perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana on sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa perustellusti voi päätyä.[87]

Jos sijoittajalle annetaan tietoa, että vakuutuksen vakuutussäästön arvon kehitys sidotaan kohteeseen, jonka tavoitteena on hillitä ilmastonmuutosta kehittämällä puhtaita tai ilmastoneutraaleja liikennevälineitä, vakuutussopimuslain 9 §:n nojalla vakuutus olisi voimassa tämän sisältöisenä (tilanne E). Kuten vahingonkorvauksen kohdalla, myös tässä tilanteessa voidaan kysyä, mitä lisäarvoa tällainen sopimuksen tulkinta toisi vakuutuksenottajalle? Ei välttämättä mitään. Olennaista tässäkin on se, että sijoituskohteen ESG-seikka, josta tietoa on annettu, on sidoksissa esimerkiksi sijoitusvakuutuksesta luvattuun tuottoon, kuten tilanteessa F on asian laita. Tällöin vakuutuksenantaja on käytännössä velvollinen maksamaan vakuutuksenottajalle luvatun tuoton huolimatta siitä, tuottaako sijoituskohde tosiasiassa luvattua tuottoa.

Tilanteet, joissa vakuutuksenottajalle on suositeltu tämän sijoittaja- tai tässä tapauksessa vastuullisuusprofiiliin soveltumatonta tuotetta, ovat vakuutussopimislain 9 §:n arvioinnin näkökulmasta haastavampia. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, etteivät vakuutussopimuslain 9 § soveltuisi seuraamussäännöksenä tilanteisiin, joissa esimerkiksi sijoittajan sijoittajaprofiili on arvioitu väärin.[88] Lain esitöissä ei ole asiaan otettu kantaa.[89] Säännöksen sanamuoto viittaa varsin puhtaasti vakuutuksenantajan tai tämän edustajan tiedonantovelvollisuuden laiminlyöntiin, jolloin sijoittajaprofiilin laiminlyönti ei tulisi säännöksen soveltamisalan piiriin. Tällöin sijoittajan oikeussuojakeinoksi muodostuisi vahingonkorvaus tilanteissa G ja H edellä selostetuin tavoin.

5. Lopuksi

ESG-seikkojen huomioon ottaminen sijoitustoiminnassa on ajan vaatimusten mukaista. Selvää on, että sijoittajien näkökulmasta ympäristöön liittyvät seikat ovat tärkeitä sijoittamiseen liittyvässä päätöksenteossa. Monissa tilanteissa ympäristötekijät voivat jopa olla ratkaisevassa asemassa siinä, mihin sijoittaja haluaa rahansa sijoittaa. Mahdollista on sekin, että ESG-seikat saavat käytännössä korostetun roolin sijoitustuotteen muiden ominaisuuksien kustannuksella. Tuotteen tarjoajat voivat hoitaa ESG-seikkojen huomioon ottamisen mallikkaasti. Toisaalta tuotteen tarjoajat voivat viherpesunomaisesti korostaa tuotteen ympäristöystävällisyyttä, vaikka näin ei olisikaan laita. Voidaan todeta, että ESG-seikat asettavat haasteita yksityissijoittajille.

Artikkeli on johdantoa Euroopan unionin oikeudesta kumpuavien uusien vastuullisuussäännösten maailmaan. Vaikka artikkelissa ei sääntelyn puutteellisuuden vuoksi voida vielä paneutua syvälle vastuullisuussääntelyyn, on kuitenkin mahdollista todeta, että tähänastinen sääntely on vaikeaselkoista. Tarkoituksena on tulevaisuudessa selventää esimerkiksi tiedonantoasetuksen säännöksiä alemman asteisella sääntelyllä, mutta voidaan jo perustellusti kysyä, tuleeko alemman asteinenkaan sääntely selkiyttämään normipohjaa. Haasteita liittyy esimerkiksi jo sen määrittämiseen, mitä voidaan pitää vastuullisena. Vaikka EU:n taksonomian tarkoituksena on luoda yhtenäiset perusteet vastuullisuuden määrittämiselle, jää paljon tulkinnan varaan. Yksityissijoittajan voi olla vaikeaa arvioida sitä, millaisia ESG-vaikutuksia tuotteella tosiasiassa on. Vaikka EU:n luoma luokitusjärjestelmä helpottaa tuotteiden ominaisuuksien vertailua ja luo kehikon yhtenäiselle järjestelmälle, järjestelmän tosiasialliset vaikutukset voivat jäädä edelleen epäselviksi tai tulkinnanvaraisiksi käytännössä. Jos palveluntarjoaja kertoo asiakkaalle, että jokin sijoitusrahasto noudattaa 60 prosenttisesti EU:n kestävyysluokituksen kriteerejä, ei tämä välttämättä tarkoita asiakkaalle konkreettisesti yhtään mitään.

Kuten monesti EU-oikeudellisen rahoitusmarkkinasääntelyn kohdalla on ollut laita, vastuullisuussääntelykin vaikuttaa olevan ennen kaikkea elinkeino-oikeudellista. Jos tuotteentarjoaja rikkoo annettuja säännöksiä, tarjoajalle voidaan määrätä esimerkiksi hallinnollinen seuraamusmaksu. Vastuullisuussääntelyä – kuten muutakin sijoittajien suojaksi annettua menettelytapasääntelyä – voidaan pitää myös sopimusoikeudellisena. Sen vuoksi sijoittajalla on oikeus vaatia tuotteen tarjoajalta vahingonkorvausta, jos sijoittajalle on aiheutunut tuotteen tarjoajan menettelytavoista, kuten tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnistä tai sijoittajan vastuullisuusmieltymysten vastaisen tuotteen suosittelemisesta, vahinkoa. Vahingon määrittelemisessä voi kuitenkin olla käytännössä haasteita. Sijoitusvakuutuksia koskevan tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin tilanteissa myös vakuutussopimuslain 9 §:n mukainen seuraus voi tulla kyseeseen.

Lopuksi on syytä ottaa kantaa sijoitustuotteiden tiedonantovelvollisuuksien yhteydessä monesti ilmenevään ongelmaan: informaatiotulvaan. Vastuullisuussääntelyllä asetetaan finanssimarkkinatoimijoille runsaasti uutta tiedonantovelvollisuutta. Sijoittajalle voidaan jo nyt antaa sijoitustuotetta koskevaa materiaalia satoja sivuja. Tietoa annetaan jopa niin paljon, ettei siitä ole enää hyötyä, ja laaja tiedonantovelvollisuus johtaa usein myös informaatiotulvaan. Informaatiotulva on tosiasia, kun annettava informaatio on liian monimutkaista ja monisanaista vastaanottajan ymmärrettäväksi, eikä tiedonannosta ole käytännössä juurikaan hyötyä.[90] Tähän liittyen voidaan todeta, että vastuullisuusseikkoja koskevat menettelytapavelvollisuudet tarjoavat erinomaisen tarkastelunäkökulman myös käyttäytymistaloustieteellisessä kontekstissa.[91] Koska vastuullisuusseikat kiinnostavat yhä enenevässä määrin sijoittajia – ja etenkin milleniaalien sukupolvea[92] – vastuullisuusseikat voivat sijoitustuotteita tarjotessa helposti aiheuttaa esimerkiksi kehystysvaikutuksen (framing effect)[93] tai sijoittaja voi niin kutsutusti ankkuroitua[94] vastuullisuutta koskeviin seikkoihin. Tämän vuoksi vastuullisuusseikkoja koskevaan tiedonantotapaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota.