Artikkeli

ma 18. lokakuu 2021

Kirjoittaja: Jaana Norio, dosentti, OTT

Kuluttajavakuutukset ja sukupuolet

Kymmenen vuotta sitten annettu Euroopan unionin tuomioistuimen niin kutsuttu Test-Achats-ratkaisu ravisteli suomalaisen vakuutusmaailman perustuksia.[1] Tuomioistuin päätti, että ns. tasa-arvodirektiivin eli miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun direktiivin (2004/113/EY tasa-arvodirektiivi)[2] vakuutusmatemaattisia tekijöitä koskeva 5(2) artikla on siirtymäajan jälkeen pätemätön. Ratkaisu näytti tarkoittavan, että sukupuolen käyttö vakuutusmaksujen ja etuuksien laskennassa muuttui kielletyksi. Sukupuolesta, joka oli totuttu näkemään oikeudenmukaisena tariffitekijänä, tuli näin tasa-arvo-ongelma.

Sukupuoli ei tosiasiassa kuitenkaan menettänyt kaikkea merkitystään vakuutuksissa – ei edes vakuutusmaksujen ja -etuuksien laskennassa. Sukupuolten moninaisuus on nostanut esiin myös uusia kysymyksiä, joista esimerkkeinä ovat Vakuutuslautakunnan viimevuotiset transsukupuolisuuden hoitoon liittyvien kustannusten korvaamista koskeneet sairausvakuutusratkaisut.[3] Tarkastelen tässä artikkelissa sukupuolen merkitystä vapaaehtoisissa kuluttajavakuutuksissa historian, nykypäivän ja vähän tulevaisuudenkin näkökulmasta.

Suomessa juridisia sukupuolia on kaksi. Juridiikan ulkopuolella maailma on kuitenkin moninaisempi. Tämän kirjoituksen kannalta tärkeä on sukupuoli-identiteetti, joka määritellään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa (609/1986, tasa-arvolaki) henkilön kokemukseksi omasta sukupuolestaan (3 §, 1329/2014). Transsukupuolisella henkilöllä tarkoitan henkilöä, jonka sukupuoli-identiteetti on ristiriidassa hänen syntymässä määritetyn sukupuolensa kanssa. Intersukupuolisuudella tarkoitan, ettei henkilö ole synnynnäisen kehonsa puolesta määriteltävissä yksiselitteisesti naiseksi tai mieheksi.[4]

 

1. Sukupuoli riskiluokittelussa – oikeudenmukaisuudesta solidaarisuuteen?

Vakuutuksen tarkoituksena on riskin jakaminen samalle tai ainakin samankaltaiselle riskille alttiina olevien kesken. Kyse on siis solidaarisuudesta samankaltaisten ryhmän sisällä. Vapaaehtoisissa vakuutuksissa on ajateltu olevan oikeudenmukaista, että yksittäisessä vakuutussopimuksessa vakuutusmaksu vastaa sillä vakuutettua riskiä.[5] Ainakin teoriassa vakuutuksenottajan kokemus siitä, että vakuutusmaksu vastaa omaa riskiä, on olennainen myös negatiivisen valikoitumisen (adverse selection) ja siitä seuraavan vakuutuskannan huononemisen välttämiseksi.[6] Kyse on siis esimerkiksi siitä, että jos autovakuutuskannan kulloinkin huolellisimmat autoilijat kokevat rahoittavansa huolimattomien kuskien aiheuttamia vahinkoja, he luopuvat vakuutuksestaan, ja näin päädytään kehään, jossa jäljelle jäävä vakuutuskanta muuttuu koko ajan ”huolimattomammaksi”. Pakollisissa vakuutuksissa, kuten liikennevakuutuksessa, joiden myynti ei ole riippuvaista todellisesta vakuutusmaksun ja riskin vastaavuudesta tai tällaisen vastaavuuden kokemuksesta, riskin ja maksun vastaavuudesta voidaan poiketa solidaarisuuden suuntaan ja siten tasata riskiä muullakin tavoin kuin vain vakuutusperiaatteen mukaisesti samalle riskille alttiina olevien kesken.[7]

Suomen perustuslain (731/1999) yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n mukaan sukupuoli on yksi niistä tekijöistä, joilla ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan. Perinteisesti sukupuolen käyttämistä vakuutusmaksujen ja -etuuksien määräämisessä ei ole pidetty kiellettynä syrjintänä, vaan sukupuoli on päinvastoin nähty oikeudenmukaisena tariffitekijänä, koska se korreloi riskin kanssa: Tietyt riskit voivat koskea vain toista sukupuolta, esimerkiksi raskaus ja synnytys sekä genitaaleihin liittyvät sairaudet. Väestötasolla merkityksellisiä tilastollisia eroja ovat esimerkiksi naisten selvästi korkeampi keskimääräinen elinikä sekä miesten riskiin verrattuna kokonaan eri kertaluokkaa oleva riski sairastua rintasyöpään. Myös naisten ja miesten käyttäytymisessä voi olla eroja, jotka näkyvät tilastoissa erisuuruisina riskeinä: nuoret naiset ovat nuoria miehiä rauhallisempia autonkuljettajia, ja miehet ovat naisia tapaturma-alttiimpia. Erityisesti eroa naisten ja miesten elinaikaodotteessa on pidetty vakuutuksellisesti merkityksellisenä, ja vakuutusmaksut ovatkin perinteisesti olleet kalliimmat henkivakuutuksissa miehille ja eläkevakuutuksissa naisille. Tilastoihin perustuen myös miesten tapaturmavakuutusmaksut ja naisten sairauskuluvakuutusmaksut ovat olleet kalliimmat kuin vastakkaisella sukupuolella.[8]

Euroopan unionissa sukupuoli tariffitekijänä nostettiin esiin edellä jo mainitussa miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua tavaroiden ja palveluiden saatavuudessa ja tarjonnassa koskevassa ns. tasa-arvodirektiivissä, jonka 5 artiklan otsikkona on Vakuutusmatemaattiset tekijät. Artiklan mukaan sukupuolen käyttäminen vakuutuspalveluja koskevien maksujen ja etuuksien laskennassa ei saa johtaa eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa (5(1) art.). Tasa-arvodirektiivissä jäsenvaltioille annettiin kuitenkin mahdollisuus sallia suhteelliset erot yksilöiden maksuissa ja etuuksissa, jos sukupuolen käyttäminen on määräävä tekijä asiaankuuluvien ja tarkkojen vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa (5(2) art.). Tätä mahdollisuutta käytettiinkin jossakin laajuudessa hyväksi kaikissa jäsenmaissa.[9]

Vaikka pääsäännöksi on kirjoitettu kielto käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen ja -etuuksien laskennassa direktiivin 5(1) artiklassa kuvatulla tavalla, direktiivin johdanto-osasta saa sen kuvan, että sukupuoleen tariffitekijänä suhtaudutaan kuitenkin myönteisesti, kunhan vain sukupuolten välisille eroille on todelliset tilastolliset perusteet.[10] Poikkeuksena tästä ovat raskauteen ja äitiyteen liittyvät kustannukset, jotka eivät missään tapauksessa saa johtaa eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa (5(3) artikla).[11] Jos siis raskauteen ja äitiyteen liittyviä kustannuksia korvataan vakuutuksesta, näiden etuuksien kustantamiseen tulee myös miesten osallistua. Kyse on näin ollen sukupuolten välisestä solidaarisuudesta todellisten tilastollisten perusteiden ja riskivastaavan hinnoittelun sijaan.

Suomen lainsäädännössä ei ennen tasa-arvodirektiiviä ollut säännöksiä vapaaehtoisten vakuutusten vakuutusmaksuista tai niiden laskemiseksi käytettävistä tekijöistä.[12] Direktiivin seurauksena silloiseen vakuutusyhtiölakiimme (1062/1979) lisättiin säännökset sukupuolen käyttämisestä vakuutusmaksujen tai vakuutusetuuksien laskennassa: Sukupuolen käyttäminen vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa ja siihen perustuvat suhteelliset erot vakuutusmaksuissa tai vakuutuksesta saatavissa etuuksissa ovat sallittuja vain, jos sukupuoli on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa (18:6 d, L 870/2007).[13] Hallituksen esityksessä myönnettiin, että tilastolliset erot naisten ja miesten välillä voivat biologisten tekijöiden lisäksi johtua osaksi elintavoista, mutta katsottiin, että sukupuolta tulisi voida käyttää vakuutusmatemaattisena tekijänä vakuutusmaksua ja etuuksia laskettaessa silloinkin, kun sukupuoli kattaa itse asiassa muitakin kriteerejä kuin biologiset erot sukupuolten välillä.[14] Kun vuoden 1979 vakuutusyhtiölaki korvattiin uudella vakuutusyhtiölailla (521/2008), edellä siteerattu säännös otettiin muuttamattomana uuden lain 31:10:ään, jonka otsikoksi tuli Riskinarviointi sukupuolen perusteella.

Perinteinen suomalainen käytäntö sukupuolen käyttämisestä vakuutusmatemaattisena tekijänä ei kaatunut itse tasa-arvodirektiiviin vaan vasta sitä koskeneeseen Euroopan unionin tuomioistuimen Test-Achats-ratkaisuun C-236/09 vuodelta 2011. Tuomioistuin totesi, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan syrjintäkieltoa sekä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevien 21 ja 23 artiklan mukaan toisaalta kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä on kiellettyä ja toisaalta naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla. Näihin artikloihin viitataan tasa-arvodirektiivin johdanto-osassakin.[15] Tuomioistuin mainitsi vakiintuneen oikeuskäytäntönsä mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteen edellyttävän, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita samalla tavalla, ellei tällaiselle kohtelulle ole objektiivista perustelua.[16]

Tuomioistuin totesi tasa-arvodirektiivin tavoitteena riidattomasti olevan, että molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat. Tasa-arvodirektiivi perustuu näin ollen olettamaan, jonka mukaan edellä mainituissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan artikloissa vahvistettua miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatetta sovellettaessa naisten ja miesten tilanteet ovat toisiinsa rinnastettavissa heidän hankkimiensa vakuutusten vakuutusmaksujen ja etuuksien suhteen.[17] Tuomioistuin katsoi, että säännös, jonka nojalla asianomaiset jäsenvaltiot voivat pitää ilman ajallista rajoitusta voimassa poikkeuksen säännöstä, jonka mukaan molempien sukupuolten maksujen ja etuuksien on oltava samat, on vastoin tasa-arvodirektiivillä tavoiteltavaa miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun päämäärää, eikä se ole yhteensopiva perusoikeuskirjan 21 ja 23 artiklan kanssa. Direktiivin 5(2) artikla todettiin pätemättömäksi 21.12.2012 lukien, joten sen jälkeen 5(1) artiklaa tulee soveltaa poikkeuksettomasti. [18]

Tuomioistuinratkaisun seurauksena vakuutusyhtiölain 31:10:ää muutettiin niin, että kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa (L 701/2012).[19]

Komissio antoi tammikuussa 2012 suuntaviivat tasa-arvodirektiivin soveltamisesta vakuutuksiin Test-Achats-ratkaisun valossa.[20] Vaikka ne eivät tietenkään sido Euroopan unionin tuomioistuinta, ne ovat kuitenkin tärkeä kannanotto siihen, miten tuomiota voisi lukea. Suuntaviivoissa korostettiin, että tasa-arvodirektiivin 5(1) artiklan mukaan kiellettyjä käytäntöjä ovat ne, jotka johtavat eroihin nimenomaan yksilöiden maksuissa ja etuuksissa, koska sukupuolta käytetään tekijänä maksujen ja etuuksien laskennassa. Sen sijaan sukupuolen käyttö riskiluokittelutekijänä yleisellä tasolla ei ole kiellettyä. Kokonaismaksujen ja -etuuksien laskennan tasolla sukupuolta voidaan käyttää, kunhan vain se ei johda eroihin yksilöiden maksujen ja etuuksien tasolla. Sallittuina sukupuolen käyttötarkoituksina mainittiin muun muassa vakuutusteknisen vastuuvelan laskenta, jälleenvakuutuksia koskeva hinnoittelu (kunhan se ei johda sukupuolten välisiin yksilötason eroihin) sekä toiselle sukupuolelle kohdennettu markkinointi.[21]

 

Tämän kirjoituksen teeman kannalta kiinnostavaa on se, mitä komissio henki- ja sairausvakuutusten osalta nimenomaisesti totesi: Vaikka kahden henkilön vakuutusmaksut samassa vakuutuksessa eivät voi olla toisistaan poikkeavat yksistään sukupuolen vuoksi, on kuitenkin mahdollista käyttää muita riskitekijöitä – esimerkiksi terveydentilaa tai sukuhistoriaa –, joiden perusteella eriyttäminen on sallittua ja joiden käyttämiseksi vakuutetun sukupuoli on naisten ja miesten välisten fysiologisten erojen vuoksi tarpeen ottaa huomioon. Esimerkkinä mainittiin se, että kun suvussa esiintyvällä rintasyövällä ei ole samanlaista vaikutusta miesten sairastumisriskiin kuin naisten, sukurasituksen merkityksen arvioinnissa tarvitaan tieto vakuutetun sukupuolesta.[22] Esimerkki on mielestäni kuvaava: osalla naisista on sukutaustansa vuoksi korkeampi rintasyöpäriski kuin toisilla naisilla ja miesten riskiin sukutausta ei vaikuta, kun miesten rintasyöpäriski on joka tapauksessa erittäin pieni. Näin ollen lisämaksu voidaan kohdistaa korkeamman riskin naisille. Komission suuntaviivoissa todetaan myös, että molempia sukupuolia koskevat sairaudet tai riskitekijät, joiden vakavuusasteeseen tai ennusteeseen sukupuoli vaikuttaa, voidaan edelleen erottaa sukupuolen perusteella riskinarvioinnissa.[23]

Tasa-arvodirektiivin mukaan kiellettyä on välittömän syrjinnän[24] lisäksi lähtökohtaisesti myös välillinen syrjintä. Jos kuitenkin näennäisesti puolueettomalla mutta henkilöt sukupuolensa perusteella erityisen epäedulliseen asemaan toiseen sukupuoleen verrattuna asettavalla perusteella tai käytännöllä on puolueettomasti perusteltavissa oleva oikeutettu tavoite ja jos tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaisia ja tarpeellisia, välillinen syrjintä ei ole kiellettyä (2 art.). Komission suuntaviivoissa todetaankin, että sukupuoleen mahdollisesti liittyvien riskitekijöiden käyttö on edelleen mahdollista, kunhan kyseiset riskitekijät ovat jo itsessään todellisia riskitekijöitä. Esimerkkinä mainitaan auton moottorin koko moottoriajoneuvovakuutuksissa: moottorin koko on itsessään riskitekijä, mutta lisäksi moottorin koko korreloi tilastollisesti sukupuolen kanssa, koska tilastollisesti miehet ajavat tehokkaammilla autoilla kuin naiset.[25] Modernimpi esimerkki olisi autovakuutus, jossa reaaliaikaisesti seurataan autoilijaa ja jossa maksu vaihtelee koko ajan riskin mukaan. Tällöin saadaan jokaiselle oma henkilökohtainen maksu sukupuolesta riippumatta, joskin käytännössä korkeammat maksut painottuvat nuoriin miehiin. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että riski katsottaisiin sukupuolen perusteella tilastosta, vaan siitä, että kukin toiminnallaan muokkaa tilastoa.

Kun on tottunut ajattelemaan, että perusteena naisten ja miesten erilaisille vakuutusmaksuille ovat erot naisten ja miesten riskitasoissa, ajatus sukupuolten välisen yhdenmukaisuuden toteuttamisesta sukupuolineutraalein maksuin on hämmentävä. Toisaalta on myönnettävä, ettei yleisesti ottaen olisi yhdenvertaista, jos pelkästään sukupuolen perusteella samasta tuotteesta perittäisiin eri hinta tai samalla rahalla toinen saisi tuotetta enemmän tai useampia kappaleita kuin toinen. Olisi vahvasti liioiteltua sanoa, ettei sukupuolella enää saa olla merkitystä vakuutusmaksujen ja -etuuksien laskennassa. Kyse on siitä, ettei pelkällä sukupuolella – vaikka se olisi sinänsä tilastollisesti merkityksellinen – sellaisenaan saa olla merkitystä tässä laskennassa, vaan tosiasiallisesti sukupuoleen liittyvät erot on voitava perustella muulla tavoin. Test-Achats-ratkaisun myötä on kuitenkin otettu merkittävä askel perinteisesti oikeudenmukaisena pidetystä vakuutusmaksujen ja -etuuksien määräytymisestä solidaarisuuden suuntaan.

Lopuksi on vielä huomautettava riskiluokitteluun ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvästä näkökohdasta: Vakuutusten kannalta sukupuolten moninaisuus merkitsee sitä, ettei henkilön vakuutusriski välttämättä vastaa koetun ja/tai juridisen sukupuolen mukaista riskiä. Biologinen sukupuoli ja sen korjaaminen voivat vaikuttaa fyysisiin ja psyykkisiin riskeihin, ja koettu sukupuoli voi vaikuttaa käyttäytymiseen liittyviin riskeihin. Vakuutuskannan tasolla asian merkitys on vähäinen, mutta yksilötasolla oletetun ja todellisen riskin väliset erot voivat olla merkittäviäkin.

 

2. Sukupuoli ja vakuutusehdot

Niin nykyistä vakuutussopimuslakia kuin sen edeltäjää säädettäessä lähtökohtana pidettiin, että vakuutusyhtiöllä tulisi olla tuotekehittelyvapaus.[26] Tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että vakuutusyhtiöt ovat voineet jättää haluamiaan sairauksia sairausvakuutuskorvauksen ulkopuolelle, korottaa maksuja riskiryhmille ja jopa jättää erityyppisiä vakuutuksia joillekin henkilöryhmille myöntämättä.[27] Test-Achats-ratkaisu vaikutti siis siihen, ettei sukupuolta sellaisenaan ole enää sallittua käyttää tariffitekijänä. Lisäksi on kuitenkin kysyttävä, vaikuttaako tasa-arvodirektiivin 5 artikla tai mainittu tuomioistuinratkaisu sukupuolikohtaisten vakuutusten tai vakuutusehtojen tarjoamiseen.

Tasa-arvodirektiivin 5 artiklan otsikkona on Vakuutusmatemaattiset tekijät, ja säännöksen implementoivan vakuutusyhtiölain 31:10:n otsikkona on samansuuntaisesti Riskinarviointi sukupuolen perusteella. Molemmat otsikot viittaavat siihen, että kyse on nimenomaan tariffitekijöistä, ei vakuutustuotteiden sisällöistä. Myös sisällöltään tasa-arvodirektiivin 5(1) artikla koskee selkeästi vakuutusmatematiikkaa, nimittäin sukupuolen käyttämistä vakuutuspalveluja koskevien maksujen ja etuuksien laskennassa. Kun ajatuksena on ollut, että sekä naisten että miesten tulee saada samalla rahalla sama turva, on siinä tarkoituksessa ollut tarpeen mainita sekä maksut että etuudet. Ei siis ole mahdollista myydä eri sukupuolille esimerkiksi samaa eläketurvaa eri hinnoin muttei myöskään kiertää tätä kieltoa myymällä samalla hinnalla erisuuruista eläketurvaa tai eri hinnoilla erilaista eläketurvaa niin, että eläketurvasta tulee sukupuolen perusteella erihintainen.

Vakuutusyhtiölain 31:10 on kirjoitettu hieman eri tavalla kuin tasa-arvodirektiivin 5(1) artikla: kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa. Sukupuoleen perustuvien maksu- ja etuuserojen kielto näyttäisi siis irrotetun kiellosta käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen ja vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa. Pelkästään tätä VYL:n säännöstä lukemalla vaikuttaisi lähinnä siltä, että ylipäänsä sukupuoleen perustuvat maksut ja etuudet olisi kielletty. Hallituksen esityksessä tätä säännöstä kuitenkin perustellaan nimenomaan Test-Achats-ratkaisulla, jossa oli tasa-arvodirektiivin tavoin kyse vain vakuutusmatemaattisista tekijöistä.[28] Lainsäätäjä ei siis välttämättä ole tarkoittanut kieltää yleisesti esimerkiksi vain naisille tai vain miehille tarkoitettuja vakuutuksia tai sukupuolen perusteella määräytyviä etuuksia sinänsä kaikille sukupuolille tarjolla olevissa vakuutuksissa.

Jos lähdetään siitä, että VYL 31:10:llä vain implementoitiin tasa-arvodirektiivin 5 artikla ilman mitään kansallisia lisäkieltoja, tasa-arvodirektiivin 5 artikla ja VYL 31:10 eivät näyttäisi koskevan vakuutusehtojen sisältöä, kunhan vain artiklan 1 kohdan kieltoa ei kierretä. On kuitenkin vielä tarkasteltava raskauteen ja äitiyteen liittyviä kustannuksia. Nämä kustannuksethan eivät tasa-arvodirektiivin mukaan missään tapauksessa saa johtaa eroihin yksilöiden maksuissa ja etuuksissa (5(3) art.). Käsitykseni on sama kuin Vakuutuslautakunnalla ratkaisussaan FINE-021086, jossa lautakunta on katsonut, ettei direktiivi estä rajaamasta raskauteen ja synnytykseen liittyviä kustannuksia hoitokuluja korvaavan sairausvakuutuksen korvauspiirin ulkopuolelle, vaan kyse on siitä, että jos nämä kulut sisältyvät vakuutukseen, myös miesten tulee yhtäläisesti osallistua niiden kustantamiseen. Komission suuntaviivoissa rajoituksina sukupuolikohtaisille tuotteille ja vakuutusehdoille mainitaan raskaus ja äitiys.[29] Tämä näkemys on perusteltu. Vastakkainen kantahan tarkoittaisi sen hyväksymistä, että raskauteen ja äitiyteen liittyviä kustannuksia koskevan solidaarisuusvaatimuksen voisi kiertää tarjoamalla pelkästään naisille vakuutusta, joka kattaisi (muun muassa) raskaudesta ja äitiydestä aiheutuvat kustannukset.

On vielä syytä pohtia sitä, vaikuttavatko tasa-arvodirektiivi ja tasa-arvolaki jotenkin yleisemmin vakuutustuotteisiin. Tasa-arvodirektiivin yleisenä tarkoituksena on säätää puitteista sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseksi tavaroiden ja palveluiden saatavuuden ja tarjonnan alalla ja näin toteuttaa naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun periaate (1 artikla). Kiellettyä on niin välitön kuin välillinenkin syrjintä (2 artikla). Välitöntä syrjintää on se, että henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa. Direktiivin johdanto-osassa esimerkkinä ei-vertailukelpoisesta ja siis erot mahdollistavasta tilanteesta mainitaan terveyspalveluiden tarjoamiseen liittyvät erot silloin, kun ne perustuvat naisten ja miesten fyysisiin eroavuuksiin.[30] Direktiivin mukaan sukupuolten erilainen kohtelu on kuitenkin sallittua silloin, jos tavaroiden tai palvelujen tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on perustelua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin (4(5) artikla). Direktiivin johdanto-osassa todetaan yleisesti, ettei yhdenvertaisen kohtelun periaate tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa edellytä, että naisille ja miehille olisi aina tarjottava yhtäläiset edellytykset, kunhan vain niitä ei tarjota suotuisammalla tavalla toisen sukupuolen edustajille.[31]

Syrjintäkielto ja mainittu mahdollisuus poikkeukseen on implementoitu tasa-arvolain 8 e §:llä (1023/2008). Tässä säännöksessä todetaan vielä nimenomaisesti, että sukupuolen käyttämisestä vakuutusmaksuihin ja -etuuksiin vaikuttavana tekijänä on voimassa, mitä vakuutusyhtiölaissa (521/2008), vakuutusyhdistyslaissa (1250/1987) ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa (398/1995) säädetään.

Ennen Test-Achats-ratkaisua tasa-arvodirektiivin ajatuksena oli, että vaikka pääsääntönä on kielto käyttää sukupuolta vakuutusten maksujen ja etuuksien laskennassa, naisten ja miesten maksuissa ja etuuksissa voisi kuitenkin olla suhteellisia eroja, jos sukupuolen käyttäminen olisi vakuutusmatemaattisesti ja tilastojen perusteella määräävä tekijä asianmukaisessa riskinarvioinnissa. Ehkäpä siksi perusteluissa korostuu vakuutusmaksujen laskeminen eikä erilaisten tuotteiden tai ehtojen tarjoamismahdollisuuteen kiinnitetty huomiota. Test-Achats-ratkaisun jälkeen annetuissa komission suuntaviivoissa asiaan otetaan kantaa: edelleen on raskautta ja äitiyttä lukuun ottamatta mahdollista tarjota sukupuolikohtaisia vakuutuksia tai vakuutusehtoja, kun on kyse yksinomaan tai pääasiassa vain toista sukupuolta koskevista tapauksista. Esimerkkeinä mainitaan eturauhas-, rinta- ja kohtusyöpä.[32] Vakuutuslautakunta on tuonut tämänmukaisen kantansa esiin transsukupuolisuuden hoitamista koskevaa rajoitusta koskeneessa ratkaisussaan FINE-030057.

Kaiken kaikkiaan näyttää siis siltä, että sukupuolille erilaiset vakuutustuotteet ja erilaiset ehdot yksittäisten tuotteiden sisällä ovat sallittuja, kunhan kyse ei ole tasa-arvodirektiivin 5 artiklan eikä VYL 31:10:n kiertämisestä ja kunhan tällaisten vakuutusten tarjoaminen yksinomaan tai pääasiallisesti toisen sukupuolen edustajille on perusteltua oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja tähän tavoitteeseen pyritään asianmukaisin ja tarpeellisin keinoin.

 

3. Sukupuoli ja vakuutustapahtuma

Edellä on tarkasteltu tilanteita, joissa sukupuoli on jollakin tavoin relevantti vakuutusmatemaattisena tekijänä tai joissa vakuutustuote tai sen yksittäiset ehdot on suunnattu vain naisille tai miehille. Sukupuoli voi kuitenkin liittyä myös itse vakuutustapahtumaan ainakin erityyppisissä sairausvakuutuksissa. Vakuutuslautakunnassa on ollut käsiteltävänä kysymys siitä, tuleeko transsukupuolisuuden hoitoon kuuluvat lääkevalmisteet korvata sairausvakuutuksesta. Kyse on ratkaisusta FINE-030057 (2020):

A oli hakenut hoitokuluja korvaavasta sairausvakuutuksestaan korvausta transsukupuolisuuden hoitoon määrätyistä lääkevalmisteista. Vakuutusyhtiö teki kielteisen korvauspäätöksen vedoten lääkekuluturvaa koskevaan rajoitusehtoon, jonka mukaan transsukupuolisuuteen tai muuhun sukupuoli-identiteetin variaatioon liittyvää lääkehoitoa ei korvata. Sisäisessä muutoksenhakumenettelyssään vakuutusyhtiö vetosi siihen, ettei transsukupuolisuutta tai muuta sukupuoli-identiteetin variaatiota yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan pidetä sairautena, joten siihen liittyvät hoito- ja lääkekulut on rajattu vakuutuskorvauksen ulkopuolelle.

Vakuutuslautakunta kuitenkin katsoi, että kyseessä on vakuutusehtojen mukainen sairaus eli sellainen sairaanhoitoa vaativa tila, joka on alkanut vakuutetun tahdosta riippumatta muutoin kuin tapaturmaisesti. Lautakunta totesi, ettei Suomen voimassa oleva säädännäinen oikeus estä riskinarvioinnin perusteella tekemästä vakuutukseen sellaisia aiheellisia ja tarpeellisia korvauspiirin rajoituksia, jotka fysiologisten seikkojen vuoksi voivat tosiasiallisesti koskea vain "jotain tai joitakin sukupuolia". Lautakunta päätyi silti suosittamaan vakuutuskorvauksen maksamista. Se totesi seuraavasti: "A:n tapauksen kohdalla vakuutuksen korvauspiiri määräytyy välittömästi sukupuolen perusteella vakuutusyhtiön evätessä korvauksen transsukupuolisuuteen liittyvän hoidon perusteella. Kysymys on tässä tilanteessa yksin sukupuolen perusteella muodostuvasta erosta, kun tarkastellaan oikeutta vakuutuksessa maksettavaan etuuteen."

Tämä ratkaisu ja siinä esitetyt argumentit tarjoavat pohdittavaa transsukupuolisuuden osalta ja myös nostavat esiin yleisempiä sukupuolten moninaisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Tarkasteltavana olevassa Vakuutuslautakunnan tapauksessa vakuutusyhtiö vetosi siihen, ettei transsukupuolisuutta tai muuta sukupuoli-identiteetin variaatiota yleisen lääketieteellisen tietämyksen mukaan pidetä sairautena, joten siksi hoitokulut eivät tule korvattaviksi sairausvakuutuksesta. Sairaus voidaan määritellä eri tarkoituksia varten eri tavalla. Voidaan ajatella, että sairaus edellyttää sairastumista, siis jotakin muutosta, mikä ei sovi transsukupuolisuuteen. Toisaalta voidaan painottaa vaikkapa sitä, että transsukupuolisuus on nykyisessä tautiluokituksessa yksi ryhmän F64 sukupuoli-identiteetin häiriöistä eli lääketieteellisesti tunnustettu tila.[33] Joka tapauksessa vakuutuksessa olennaista on se, miten sairaus on juuri sen vakuutusehdoissa määritelty. Vakuutuslautakunnan tapauksessa sairaus oli vakuutusehtojen mukaan sellainen sairaanhoitoa vaativa tila, joka on alkanut vakuutetun tahdosta riippumatta muutoin kuin tapaturmaisesti. Tällaisen määritelmän mukaan transsukupuolisuus on mielestäni ilman muuta kyseisessä vakuutuksessa tarkoitettu sairaus.

Se, ettei henkilö koe kehonsa vastaavan sukupuoli-identiteettiään, on eri kysymys kuin se, missä määrin tuo vastaamattomuus johtaa sukupuolen korjaamisprosessiin tai lievempään kehonmuokkaukseen ja siis kustannuksiin, joiden korvattavuudesta sairausvakuutuksissa on kyse. Voidaan ehkä ajatella, että näissä tilanteissa toimenpiteiden valinta ja siten myös kustannusten määrä on suuremmassa määrin vakuutetun harkittavissa kuin sairausvakuutuksissa yleensä. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä pohdittaessa, täyttyvätkö vakuutusehtojen mukaiset sairauden kriteerit.

Perinteinen sairausvakuutuksiin liittyvä moraalisen uhkapelin (moral hazard) riski on, että (vakavaa) sairautta itsellään epäilevä ottaa sairausvakuutuksen juuri ennen kuin saa diagnoosin. Sukupuolten moninaisuuteen liittyvissä sairausvakuutuksenottamistilanteissa kysymykseksi voi nousta se, milloin vakuutusehdoissa tarkoitettu sairaus on alkanut: syntymässä, vähitellen seksuaali-identiteetin muotoutuessa, diagnoosin myötä vaiko vakuutetun päätöksellä ryhtyä korjauttamaan kehoaan?

Toinen vakuutuslautakunnan ratkaisusta esiin nouseva kysymys on jollakin tavoin sukupuoleen itseensä liittyvien rajoitusehtojen sallittavuus. Tässä tapauksessa vakuutuksessa oli siis ehto, jonka mukaan transsukupuolisuuteen tai muuhun sukupuoli-identiteetin variaatioon liittyvää lääkehoitoa ei korvata, ja tämän ehdon perusteella vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös olisi ollut asianmukainen. Vakuutuslautakunta piti sinänsä lainsäädäntömme mukaan sallittuina sellaisia rajoitusehtoja, jotka fysiologisten seikkojen vuoksi voivat tosiasiallisesti koskea vain jotain tai joitakin sukupuolia. Lautakunta kuitenkin mainitsi VYL 31:10:n, jonka mukaan kuluttajavakuutuksissa ei saa tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa. Lautakunta päätyi suosittamaan vakuutuskorvauksen maksamista, koska se katsoi vakuutuksen korvauspiirin määräytyvän tarkastellun ehdon osalta välittömästi sukupuolen perusteella ja kyse oli yksin sukupuolen perusteella muodostuvasta erosta oikeudessa vakuutuksesta maksettavaan etuuteen. Tämä Vakuutuslautakunnan kanta ja sen perustelut kaipaavat mielestäni tarkempaa tarkastelua.

Transsukupuolisuudessa ja sukupuolenkorjaushoidoissa on tietysti mitä suurimmassa määrin kyse sukupuolesta. Jos vakuutuksessa otetaan suuntaan tai toiseen kantaa tällaisten hoitokulujen korvattavuuteen, kyse on yksinomaan sukupuolta koskevasta ehdosta: korvattavien tai korvaamatta jäävien kulujen aiheuttajana on (väärä) sukupuoli ja sen korjaaminen. Voidaan siis Vakuutuslautakunnan tavoin sanoa, että tällaisen ehdon perusteella vakuutuksen korvauspiiri määräytyy välittömästi sukupuolen perusteella. Vakuutuslautakunnan viittaama VYL 31:10 ei kuitenkaan ainakaan otsikkonsa ”Riskinarviointi sukupuolen perusteella”, taustansa – sillä on pantu täytäntöön tasa-arvodirektiivi vakuutusten osalta ja tehty Test-Achats-ratkaisun edellyttämät muutokset – tai perustelujensa mukaan koske sukupuolta sinänsä vaan miesten ja naisten yhdenvertaista kohtelua. Transsukupuolisuus liittyy kyllä sukupuoleen, mutta ei joko nais- tai miessukupuoleen, joten ei se mielestäni voi aiheuttaa näiden välistä yhdenvertaisuusongelmaakaan. Jos painotetaan sitä, että Suomessa juridisia sukupuolia on kaksi ja että direktiivissä ja sen implementoinnissa on kyse nimenomaan naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, transsukupuolisuus jää tämän dikotomian ulkopuolelle. Näin ajatellen VYL 31:10:n säännöksellä ei mielestäni voi perustella kieltoa käyttää vakuutuksissa transsukupuolisuuteen tai muuhun sukupuolten moninaisuuteen liittyviä ehtoja.

Toinen tapa lähestyä sukupuolenkorjauskustannusten korvattavuutta koskevan vakuutusehdon sallittavuutta on pohtia asiaa tasa-arvolain kautta. Tämän lain tarkoituksiin on nimittäin sukupuolisyrjinnän estämisen rinnalle lisätty (L 1329/2014) myös sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän estäminen (1 §). Niin välitön kuin välillinenkin sukupuoleen perustuva syrjintä on kielletty, ja molemmat kiellot kattavat myös eri asemaan asettamisen sukupuoli-identiteetin perusteella (7 §). Kuten edellä on todettu, tasa-arvolain 8 e § koskee syrjintää tavaroiden ja palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa. Kuvattujen tasa-arvolain vuoden 2014 muutosten jälkeen on mielestäni selvää, että tämän säännöksen nojalla on kiellettyä esimerkiksi jättää kotivakuutus myöntämättä sillä perusteella, että vakuutuksenhakija on transsukupuolinen, tai periä autovakuutuksessa korotettua maksua vakuutuksenottajalta, koska hän on intersukupuolinen. Tosin tällainen menettely ei tietenkään aikaisemminkaan olisi ollut sallittua vaan niin perustuslain yhdenvertaisuutta koskevan 6 §:n kuin hyvän vakuutustavankin vastaista.

Mutta voisiko sukupuoli-identiteetti tasa-arvolain kautta tulla merkitykselliseksi myös VYL 31:10:ää sovellettaessa etenkin, kun tasa-arvolain 8 e §:ssä säädetään, että sukupuolen käyttämisestä vakuutusmaksuihin ja -etuuksiin vaikuttavana tekijänä on voimassa, mitä vakuutusyhtiölaissa, vakuutusyhdistyslaissa ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetussa laissa säädetään? Ajatuksena olisi siis se, että esimerkiksi transsukupuolisuus rinnastettaisiin VYL 31:10:ää sovellettaessa nais- ja miessukupuoleen. Mutta jos näin ajateltaisiin, törmättäisiin käsittääkseni siihen, että sukupuolen korjaustarve voi koskea vain transsukupuolista vastaavalla tavoin kuin munasarjasyöpä voi kohdata vain biologiselta sukupuoleltaan naista ja eturauhassyöpä miestä. Ja tasa-arvodirektiivin mukaan – komission suuntaviivoissa todetusti – sukupuolikohtaiset vakuutustuotteet tai vaihtoehdot sopimuksen sisällä ovat edelleen sallittuja, kun kyse on yksinomaan tai pääasiassa vain naisia tai miehiä koskevista tapauksista, tasa-arvodirektiivin 5(3) artiklassa säädettyjä solidaarisuusmekanismin alaan kuuluvia raskautta ja äitiyttä toki lukuun ottamatta.[34] Myös Vakuutuslautakunta totesi lainsäädäntömme mukaan sallituiksi sellaiset rajoitusehdot, jotka fysiologisten seikkojen vuoksi voivat tosiasiallisesti koskea vain jotain tai joitakin sukupuolia.

Kolmas näkökulma on pohtia sitä jo edellä mainitsemaani kysymystä, sisältääkö VYL 31:10 itse asiassa kiellon, jollaista tasa-arvodirektiivissä ei ole. Pykälässä säädetään: ”Kuluttajille myönnettävissä vakuutuksissa ei saa käyttää sukupuolta vakuutusmaksujen tai vakuutuksesta saatavien etuuksien laskennassa eikä tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa.” Onko tässä siis riskinarviointiin liittyvän kiellon lisäksi erillinen kielto tehdä sukupuoleen perustuvia eroja maksuissa tai etuuksissa? Mielestäni säännösteksti on luettavissa niin. Ongelma on siinä, että tämä lukutapa ei sovi yhteen säännöksen otsikon – Riskinarviointi sukupuolen perusteella – kanssa. Lisäksi säännöstä perustellaan vain Test-Achats-ratkaisun aiheuttamilla muutostarpeilla, ei tarkoituksella laajentaa kieltoa omalla kansallisella lisäyksellä.

Siinäkään tapauksessa, että VYL 31:10:n luettaisiin sisältävän kategorisen kiellon tehdä sukupuoleen perustuvia eroja kuluttajavakuutusten maksuissa tai etuuksissa, ei mielestäni päästäisi puusta pitkään, vaan päädyttäisiin taas edellä jo käsiteltyihin ongelmiin: Juridisia sukupuolia on kaksi, ja transsukupuolisuus tai muu sukupuolten moninaisuus voi liittyä niistä kumpaankin, joten esimerkiksi sukupuolenkorjauskustannuksia koskeva ehto ei johda eroon nimenomaan naisten ja miesten ehtojen välille. Jos taas ajateltaisiin sukupuolen voivan tässä tarkoittaa sukupuoli-identiteettiä, ei esimerkiksi transsukupuolisen sukupuolenkorjausleikkausta koskevaa ehtoa voisi mielestäni pitää myöskään sukupuoli-identiteettien välille eroa aiheuttavana, koska kyse on vain transsukupuolisia koskevasta riskistä. Ja jos ajateltaisiin, että VYL 31:10:llä on kategorisesti kielletty sukupuoleen perustuvat erot maksuissa tai etuuksissa, jouduttaisiin ottamaan tarkasteluun ylipäänsä sellaiset ehto- ja maksuerot, jotka liittyvät sukupuolten välisiin kehollisiin tai geneettisiin eroihin. Jos tällaisissa tapauksissa ei sallittaisi ehto- tai maksueroja taikka erillisiä tuotteita eri sukupuolille, kaikki jotenkin sukupuolesta johtuvat erot tulisivat sukupuolten yhdessä kustannettaviksi. Tällaista tuskin kukaan on tarkoittanut.

Kaiken kaikkiaan suhtaudun siis kriittisesti siihen, että Vakuutuslautakunnan ratkaisussa FINE-030057 (2020) esillä ollut transsukupuolisuuteen tai muuhun sukupuoli-identiteetin variaatioon liittyvää lääkehoitoa koskeva rajoitusehto olisi VYL 31:10:n nojalla kielletty. Kyseinen säännös ei mielestäni sovellu näihin tilanteisiin, vaan vakuutusyhtiö voi se estämättä ottaa tuotteisiinsa harkintansa mukaan niin sukupuoli-identiteetin variaatioon liittyvää hoitoa koskevia rajoitusehtoja kuin myös nimenomaisia ehtoja tällaisten kulujen kuulumisesta vakuutuksen korvauspiiriin.

Edellä on tarkasteltu sairauden käsitettä ja sukupuolta koskevan vakuutusehdon sallittavuutta. Kolmas sukupuolten moninaisuuteen liittyvä vakuutusehtopulma tulee hyvin esiin Vakuutuslautakunnan sairausvakuutusta koskeneesta ratkaisusta FINE-028496 (2020):

A oli transmies, jolla lääketieteellisen selvityksen mukaan oli kehodystrofia. Tämän vuoksi häneltä poistettiin rintakudos ja hänelle tehtiin nännisiirteet. Hän haki sairausvakuutuksestaan korvausta tästä toimenpiteestä ja sitä edeltäneestä lääkärikäynnistä. Vakuutusyhtiö kuitenkin eväsi korvauksen sillä perusteella, että kyse oli plastiikkakirurgisesta leikkauksesta. Vakuutusehtojen mukaan kosmeettisesta tai plastiikkakirurgisesta tutkimuksesta, hoidosta, toimenpiteestä tai leikkauksesta ei hoitokuluja makseta. Vakuutusehtojen mukaan vain tapaturman aiheuttamasta plastiikkakirurgisesta hoidosta tai leikkauksesta olisi voinut saada korvausta.

Vakuutuslautakunta totesi, ettei vakuutusehdoissa ollut määritelty, mitä plastiikkakirurgialla niissä tarkoitettiin. Lautakunta viittasi Lääketieteen termit -teokseen, jonka mukaan plastiikkakirurgia on epämuodostumien, kasvainten poiston, vammojen ja näiden jälkitilojen vaatimiin korjauksiin keskittyvä kirurgian erikoisala. Lautakunta viittasi myös aikaisempaan ratkaisukäytäntöönsä, jossa se oli pitänyt plastiikkakirurgisina toimienpiteinä miehelle tehtyä gynekomastektomiaa sekä implanttien asettamista naisen rintoihin niiden kehityshäiriön hoitamiseksi. Lautakunta piti A:lle tehtyä toimenpidettä sellaisena, että sitä vakiintuneesti pidetään plastiikkakirurgisena leikkauksena. Koska rajoitusehto koski kaikkia plastiikkakirurgisia leikkauksia tapaturman aiheuttamia tilanteita lukuun ottamatta, lautakunta katsoi, että vakuutusyhtiön kielteinen korvauspäätös oli vakuutusehtojen mukainen.

Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostui plastiikkakirurgian käsite. Voidaan mielestäni vakuutusyhtiön tavoin lähteä siitä, että plastiikkakirurgiset toimenpiteet eivät käytettyjen vakuutusehtojen mukaan ole vakuutuksesta korvattavia, vaikka niille olisi lääketieteelliset perusteet, ja että rinnanpoisto voi olla korvattava vain, jos rintakudos on sairasta. Myös vakuutuslautakunnan vakuutusyhtiön kanta perustui siihen, että vakuutusehdoissa plastiikkakirurgiset toimet oli tapaturmatapauksia lukuun ottamatta rajattu vakuutuksen ulkopuolelle niiden syystä riippumatta. Jatkossa voisi miettiä, olisiko sukupuolten moninaisuuteen liittyviä leikkauksia syytä korvata vapaaehtoisista sairausvakuutuksista, ja jos näin haluttaisiin menetellä, millaisia vakuutusehtomuutoksia se ehkä vaatisi. Jokainen vakuutusyhtiö tietysti valitsee itse, millaisia riskejä se ottaa vakuutettavakseen, eikä se tässä valinnassaan ole sidottu erimerkiksi julkisen terveydenhuollon käytäntöihin.

Kaiken kaikkiaan käsitykseni siis on, ettei sukupuolen tai sukupuolten moninaisuuden käyttäminen vakuutustapahtuman määrittelyssä ole kiellettyä, oli sitten kyse vakuutuksen korvauspiiriin kuuluvista tai siitä pois rajattavista tapauksista.

 

4. Lopuksi

Sukupuoleen liittyvät tasa-arvo-ongelmat tuovat perinteisesti mieleen sentyyppiset kysymykset kuin samasta työstä naisille ja miehille maksettavat erisuuruiset palkat tai toisen sukupuolen yliedustuksen erilaisissa toimielimissä. Vakuutussopimuksissa huomion kiinnittämistä sukupuoleen on pidetty lähinnä yhdenvertaisuuden takeena. Maailma on kuitenkin muuttunut: on pitänyt tottua siihen, että toisinaan ajatus erilaisen kohtelun oikeudenmukaisuudesta on saanut väistyä samanlaiseen kohteluun liittyvän yhdenvertaisuusajatuksen tieltä.

Tasa-arvodirektiivin mukanaan tuomat yhdenvertaisuuskysymykset liittyvät ennen muuta naisten ja miesten vakuutusten väliseen hinnoitteluneutraliteettiin. Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö naisille ja miehille voisi tarjota erilaisia vakuutuksia tai vakuutusturvia saman vakuutuksen sisällä, kunhan vain niin ei tehdä hinnoitteluneutraliteettivaatimuksen kiertämiseksi. Joka tapauksessa olisi virheellistä sanoa, että sukupuoli olisi menettänyt merkityksensä riskiluokittelussa, vakuutusmaksuissa ja vakuutusehdoissa.

Tässä kirjoituksessa on kyse nimenomaan sukupuolista ja myös sukupuolten moninaisuutta on tarkasteltu sukupuolten tasa-arvoa koskevan sääntelyn valossa. Voi kysyä, eikö yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) olisi pitänyt ottaa huomioon. Tuon lain 8 §:n mukaan välitön ja välillinen syrjintä on henkilöön liittyvän syyn perusteella kielletty. Lain 3 §:ssä kuitenkin mainitaan, että sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellosta ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisestä säädetään tasa-arvolaissa. Yhdenvertaisuuslakia säädettäessä tasa-arvolain sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot laajennettiin koskemaan myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää, kuten edellä on todettu. Näin ollen yhdenvertaisuuslaki ei tuo lisää tähän tarkasteluun.

Suomen tämänhetkisen lainsäädännön mukaan olemme naisia tai miehiä. Sukupuolten tosiasiallinen moninaisuus haastaa kysymään, missä tilanteissa ja millä tavoin sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti loppujen lopuksi on tai voi olla vakuutuksissa merkityksellinen. Tällä saralla on vielä työkenttää.

 

 

Lähteet

 

Euroopan komission Suuntaviivat neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta vakuutuksiin Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 (Test-Achats) antaman tuomion valossa (2012/C 11/01). (Komission Suuntaviivat 2012)

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi vakuutusyhtiölain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 21/2007 vp.

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vakuutusyhtiölain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 55/2012 vp.

Hallituksen esitys eduskunnalle yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 19/2014 vp.

Jokela, Teemu – Lammi, Veera – Lohi, Ilkka – Silvola, Timo, Vapaaehtoinen henkilövakuutus. 6. uudistettu painos. FINVA 2013.

Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla.

Norio-Timonen, Jaana, Kuluttajavakuutusten vertailtavuus ja sääntely. Lakimiesliiton kustannus 1997.

Norio-Timonen, Jaana, Lainsäätäjä, vakuutusvalvoja ja vakuutustuotteet. Lakimies 7–8/2006 s. 1282–1298.

Rantala, Jukka – Kivisaari, Esko, Vakuutusoppi. 13. uudistettu painos. FINVA 2020.

Seta ry: Sukupuolten moninaisuus, https://seta.fi/sateenkaaritieto/sukupuolen-moninaisuus/.

Tautiluokitus ICD-10. Suomalainen 3. uudistettu painos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 5/2011.

 

C-236/09, Association belge des Consommateurs Test-Achats ASBL ym. v. Conseil des ministers.

VKL 141/13 (2014)

VKL 420/13 (2015)

FINE-021086 (2020)

FINE-028496 (2020)

FINE-030057 (2020)

 

[1] C-236/09, Association belge des Consommateurs Test-Achats ASBL ym. v. Conseil des ministers.

[2] Neuvoston direktiivi 2004/113/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla.

[3] FINE-028496 (2020) ja FINE-030057 (2020).

[4] Sukupuoli-identiteetistä tasa-arvolaissa ks. HE 19/2014 s. 109. Sukupuolten moninaisuudesta ks. esim. Seta ry: Sukupuolten moninaisuus.

[5] Ks. esim. Jokela ym. 2013 s. 380–381. Kohtuusperiaatteesta ks. esim. Norio-Timonen 1997 s. 50–54 lähteineen. Riskinarvioinnista vakuutuksissa ks. esim. Rantala – Kivisaari 2020 s. 166–169, 496–498.

[6] Sukupuolineutraalista hinnoittelusta mahdollisesti seuraava negatiivinen valikoituminen nähtiin ongelmaksi myös tasa-arvodirektiivin implementointia vakuutusyhtiölainsäädäntöön koskeneessa hallituksen esityksessä, ks. HE 21/2007 s. 5.

[7] Riskiluokittelusta ja syrjintäkiellosta ks. esim. Norio-Timonen 2006 s. 1293–1295.

[8] HE 21/2007 s. 4, 5, HE 55/2012 s. 3, 4.

[9] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 3 ja Liite 1.

[10] Ks. tasa-arvodirektiivin johdanto-osan perustelukappale 19.

[11] Asiaa avataan tasa-arvodirektiivin johdanto-osan perustelukappaleessa 20: "Raskaudesta tai äitiydestä johtuvaa naisten epäsuotuisampaa kohtelua olisi pidettävä välittömänä sukupuoleen perustuvana syrjintänä ja se olisi sen vuoksi kiellettävä vakuutuspalveluissa sekä niihin liittyvissä rahoituspalveluissa. Raskauden riskeihin ja äitiyteen liittyviä kustannuksia ei täten tulisi osoittaa vain toisen sukupuolen edustajien vastuulle."

[12] HE 21/2007 s. 3.

[13] Vastaava säännös lisättiin myös vakuutusyhdistyslakiin (1250/1987) (16:14, L 871/2007) ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettuun lakiin (398/1995) (63 b §, L 872/2007). Jatkossa viitataan vain vakuutusyhtiölakiin ja käytetään vakuutuksenantajasta nimitystä vakuutusyhtiö.

[14] HE 21/2007 s. 5.

[15] Tuomion kohta 17.

[16] Tuomion kohta 28.

[17] Tuomion kohta 30.

[18] Tuomion kohdat 32–33.

[19] Ryhmäetuvakuutukset ovat vakuutussopimuslain 2.3 §:n mukaan yksilöllisiä vakuutuksia, joten tämä säännös soveltuu niihinkin, kuten hallituksen esityksessä huomautetaan, HE 55/2012 s. 6.

Muissa kuin kuluttajavakuutuksissa sukupuolen käyttäminen maksujen tai etuuksien laskennassa ja sukupuoleen perustuvat suhteelliset erot maksuissa tai etuuksissa ovat edelleen sallittuja, mutta vain sillä edellytyksellä, että sukupuolen käyttäminen on vaikuttava tekijä vakuutusmatemaattisten tietojen ja tilastotietojen perusteella tehtävässä riskinarvioinnissa (VYL 31:10.2, 701/2012). Tämä johtuu siitä, että tasa-arvodirektiivi (2004/113/EY) ja Test-Achats-ratkaisu eivät ei koske muita vakuutuksia kuin kuluttajavakuutuksia.

Hallituksen esityksessä arveltiin lainmuutoksen johtavan vakuutusmaksutason nousuun, HE 55/2012 s. 4. Sukupuolikohtaisiin vakuutusmaksujen korotuksiin riittyvistä riidoista ks. esim. korotusoikeus sairausvakuutuksessa: VKL 141/13 (2014); korotuksen määrän kohtuuttomuus yksityistapaturmavakuutuksessa: VKL 420/13 (2015).

[20] Euroopan komission Suuntaviivat neuvoston direktiivin 2004/113/EY soveltamisesta vakuutuksiin Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-236/09 (Test-Achats) antaman tuomion valossa (2012/C 11/01).

[21] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 14.

[22] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 14 ja Liite 3: Hakulomakkeet.

[23] Komission Suuntaviivat 2012 Liite 3: Eri ennusteet samalle taudille.

[24] Välitön syrjintä määritellään tasa-arvodirektiivissä siten, että henkilöä kohdellaan sukupuolen perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta toista kohdellaan, on kohdeltu tai kohdeltaisiin vertailukelpoisessa tilanteessa (2 art. a kohta).

[25] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 17.

[26] Ks. esim. Norio-Timonen 2006 s. 1286–1290 viitteineen.

[27] Vastuunvalinnasta henkilövakuutuksissa ks. esim. Jokela ym. 2013 s. 272–283.

[28] HE 55/2012 s. 6.

[29] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 15.

[30] Tasa-arvodirektiivin johdanto-osan perustelukappale 12.

[31] Tasa-arvodirektiivin johdanto-osan perustelukappale 17.

[32] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 15.

[33] Tautiluokitus ICD-10.

[34] Komission Suuntaviivat 2012 kohta 15.